21.11.2024

Mullistavia kokemuksia

Esa-Matti Smolander on saanut tämän vuoden Ralf Långbackan rahaston opintomatkatuen. “Teatteri on minulle hyvä työpaikka, koska sen ytimessä on suhde kuolemaan. Ensin tehdään valtavasti töitä yhdessä, että saadaan luotua esitys ja sen jälkeen se katoaa, eikä mitään jää jäljelle”, sanoo Smolander haastattelussamme.
 

Ralf Långbackan (1932-2022) rahastosta on myönnetty tämän vuoden matkatuki teatterintekijä Esa-Matti Smolanderille. Långbacka piti kansainvälisiä suhteita ja vaikutteita olennaisina teatterintekijälle. Rahaston tarkoitus onkin tukea hiljattain valmistunutta teatteriohjaajaa korvaamalla Saksaan suuntautuvan opintomatkan kustannuksia.  

Nyt edesmenneen kollegansa perustaman rahaston turvin matkaan on pääsemässä monipuolisen teatterikoulutuksen saanut Esa-Matti Smolander. Hänellä on takanaan opistotasoiset näyttelijän ja tanssijan tutkinnot, ja Teatterikorkeakoulun ohjauksen koulutusohjelmasta Smolander sai teatteritaiteen maisterin paperit tänä vuonna. Hän toimii lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon taiteellisena johtajana, hänen viimeisin ohjauksensa sinne on Anneli Kannon kirjoittama Veriruusut. Veri vetää Smolanderia itään ja pohjoiseen, hänen koollekutsumansa, tällä hetkellä uinumisvaiheessa olevan Suomen taiteellisen metsäteatterin toiminta-ajatus on tehdä “klassikkoja syrjäseuduilla”.

TINFO kysyi Esa-Matti Smolanderilta hänen tulevista työsuunnitelmistaan ja ajatuksistaan kansainvälisyyteen liittyen.  

Olet eräässä aiemmassa haastattelussa sanonut, että teatterikäsityksesi tulee jalkapallosta, mutta mistä tulet ja kuka olet, ihmisenä ja teatterintekijänä Esa-Matti Smolander?

Olen nyt 36-vuotias teatteriohjaaja. Olen kotoisin Itä-Suomesta ja kasvanut Joensuussa. Olen hyvin kotiseuturakas ihminen ja viihdyn hyvin syrjäseuduilla, kuten Pohjois-Karjalassa. Siellä on kauniita paikkoja ja mukavia ihmisiä.

Tykkään kaikenlaisesta liikunnasta. Erityisesti juoksemisesta ja jalkapallosta, jota seuraan laajasti. Varmasti osa omasta teatterikäsityksestäni tulee sitä kautta, kuten mainitsit. Olen pienestä pitäen pelannut jalkapalloa ja tykännyt tehdä asioita yhdessä muiden ihmisten kanssa. Olen ehdottomasti enemmän joukkue- kuin yksilöurheilija.

Siitä asti, kun tutustuin teatteriin, olen pitänyt isoista klassikkoteksteistä ja niiden kanssa työskentelystä, elämän perimmäisten kysymysten pohtimisesta. Esimerkiksi Dostojevskin ja Tšehovin teokset ovat lähellä sydäntäni.

Teatteri on minulle hyvä työpaikka, koska sen ytimessä on suhde kuolemaan. Ensin tehdään valtavasti töitä yhdessä, että saadaan luotua esitys ja sen jälkeen se katoaa, eikä mitään jää jäljelle. Teatterin kyky ylittää kuoleman raja on minusta yksi sen tärkeimmistä ominaisuuksista. Teatteri on myös sillä tavalla tärkeä paikka yhteiskunnassa, että siellä ihmiset yhä kokoontuvat yhteen. Yleisö matkustaa pitkienkin matkojen päästä yhdeksi hetkeksi saman asian äärelle, se on erityistä.
 

Toimit lahtelaisen Teatteri Vanhan Jukon taiteellisena johtajana, minkä lisäksi ohjaat muissakin teattereissa, kuten Lahden Kaupunginteatterissa (Lokki). Mitä sinulla on työn alla nyt ja suunnitelmissa lähivuosina?

Tulevana talvena sovitan ja ohjaan Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen Q-teatteriin, Helsinkiin. Tämä on ollut minulle pitkäaikainen haave, ja on hienoa, että se nyt toteutuu.

Lähivuosina tahdon erityisesti keskittyä omassa työskentelyssäni siihen, että saisin tehdä yhden asian kerrallaan ja rauhassa. Teatterin tekeminen on niin intensiivistä työtä, että ainakin itse tarvitsen enemmän rauhaa ja lepoa töiden välillä.
 

Millaisesta teatterintekemisestä unelmoit? Jos olisi kaikki valta ja tarvittava mammona…

Sellaisesta ensemble-työskentelystä, jossa ihmiset sitoutuvat toisiinsa ja taiteen tekemiseen pitkäksi ajaksi, ja tekevät teatteria yhdessä, täysillä, tinkimättömästi ja kunnianhimoisesti. Toivoisin, ettei työskentely alkaisi aina jokaisen produktion kohdalla nollasta, vaan voisi kehittyä vuosien aikana niin, että olisi mahdollista luoda syvemmin yhteistä teatterikieltä ja estetiikkaa.
 

Ralf Långbacka, jonka nimikkorahastosta matkatuki Saksaan suuntautuvaan opintomatkaan jaetaan, kirjoitti elinaikanaan paljon kansainvälisyyden merkityksestä ohjaajalle ja ylipäänsä teatterintekijälle. Långbacka itse aikanaan pääsi matkustamaan ulkomaille, näki ja teki teatteria myös Suomen ulkopuolella.

Millainen tila kansainvälisyydellä on sinun elämässäsi ja työelämässäsi? Millaisia ajatuksia kansainvälisyys sinussa teatterintekijänä herättää?

Minusta on valtavan tärkeää nähdä taidetta ja tutustua taiteilijoihin myös Suomen ulkopuolella. Tässä ajassa se jää helposti suoratoistopalveluiden ja sosiaalisen median tasolle. Teatterikorkeakouluaikana pääsimme jonkin verran reissuun. Ja viime kesänä oltiin kaveriporukassa Virossa Baltoscandal-festivaalilla. Joskus vuosia sitten matkustimme ohjaajakollegan kanssa joulukuiseen Krakovaan Boska Komediaan, joka on puolalaisen teatteriparhaimmiston katselmus. Näimme mm. Krzysztof Warlikowskin ja Maja Kleczewskan vaikuttavat teokset.  

On ollut mullistava kokemus, kun on oikeasti päässyt matkalle, matkustanut jonnekin, missä ei ole ikinä käynyt, ja yrittänyt katsoa asioita edes hetken erilaisesta näkökulmasta. Ja se, kun pääsee keskustelemaan esityksistä paikalle kokoontuneiden toisten ihmisten kanssa.

Toivoisin ylipäätään, että suomalaista teatteria vietäisiin rohkeasti ulkomaille. Me suomalaiset olemme eriskummallista kansaa, ja meidän teoksillamme olisi minun mielestäni tilausta myös kansainvälisesti.
 

Ralf Långbackan rahasto

Teatteriohjaajana mittavan työuran tehnyt Ralf Långbacka määritteli nimikkorahastonsa tarkoitukseksi apurahojen jakamisen vastavalmistuneille teatteriohjaajille Saksaan suuntautuvaa opintomatkaa varten. Rahastosta on tähän mennessä myönnetty matkatuki kuudelle tekijälle.

Tukea ei voi anoa, ja se jaetaan vuosittain Ralf Långbackan syntymäpäivänä, 20. marraskuuta. Rahaston puolesta tukipäätökset tekee nykyisin Ralfin poika Mats Långbacka rahastoa hallinnoivan Teatterin tiedotuskeskuksen (TINFO) ehdotusten pohjalta.

 

TINFO / Sari Havukainen, 20.11.2024

 
Valokuva: Antti Rintala

 

Lue myös:

Ralf Långbacka: Kansainvälisyyden merkitys teatteriohjaajalle