08.08.2017

Muutto on mahdollisuus – kyse on enemmästä kuin tilasta

Hyvää kauden alkua! TINFO on muuttanut Maneesikatu kakkoseen. Muuttolaatikoita on vielä osin purkamatta, kirjat saadaan kirjahyllyihin tällä viikolla, mutta tietokoneet on asennettu, verkko toimii. Käymme kaikki kybällä. Uusi alku antaa virtaa. Muutto on mahdollisuus. Jätesäkeittäin on mennyt tarpeetonta roskiin. Nurkat puhdistuvat. Vanhasta on luovuttu, kuitenkin menneisyydestä huolta pitäen.  Arkistoaineisto on nyt siellä, minne se kuuluukin ja on helposti saatavissa: Teatterimuseossa.

Ei kyse ole pelkästä tilasta, 104 neliömetristä Maneesikadulla. Kyse on toiminta- ja mielentilasta. Taas kerran on hyvä mahdollisuus katsoa peiliin ja laittaa omat tavat toimia ja oma itse suurennuslasin alle. Tulemme harjoittamaan TINFOssa lempeänkriittistä ja rakentavaa itsesparrausta, ehkä pientä -ruoskintaakin. Miksi sitten? Siksi, että TINFO voisi toimia vielä entistä paremmin, olla entistä enemmän sitä, mitä alan ammattikenttä tarvitsee ja etunojaisesti tarjota sitäkin, mitä kenttä ei tiedä tarvitsevansa. Tästä kaikesta keskustelua tulevaisuudessa ei pelkästään TINFOn sisällä vaan yhdessä kanssatoimijoiden kanssa.

Sukupolvipolitiikkaa – nuorten paikat(tomuus) teatterissa

Tampereen teatterikesän seminaarissa pohditaan nuoria tekijöinä ja katsojina. Tärkeä aihe teatteritilastojenkin ja nuorten näyttelijöiden työllistymistä sekä näyttelijäopiskelijoiden odotuksia ja arvoja koskevien selvitysten valossa.

Suomen historiassa ollaan ensimmäistä kertaa tilanteessa, jossa nuoren sukupolven elinkaaritulot eivät enää kasvakaan aikaisempaa sukupolvea suuremmiksi. Vuosina 1980-1995 syntyneiden, ns. Y-sukupolven tulokehitys on pysähtynyt tai jopa taantunut, ja lisäksi tuloerot ovat ikäryhmien sisällä kasvaneet.

Tämä näkyy teatterissakin. Siihen viittaa otsikkoni. Ajatus paikattomuudesta on sovellettu laina Nuorisotutkimusseuran runsas vuosi sitten ilmestyneestä kirjoituksesta, jossa analysoitiin hallitusohjelman nuorisoagendoja. Kirjoituksessa viitattiin myös Nuorisobarometriin, jonka mukaan nuorten arjessa näyttäytyvät entistä enemmän epätasa-arvo, epäoikeudenmukaisuus ja nuorten kokema syrjintä. Tutkijat ovat puhuneet modernisaatiovoittajista ja -häviäjistä. Nuorisobarometri mittaa 15-29-vuotiaiden nuorten arvoja ja asenteita.

Mietin teatteria ja uudenlaisen demokratian mahdollisuuksia. Mietin mahdollista teatterin sukupolvipolitiikkaa. Sukupolvipolitiikalla tarkoitan selkeästi eri sukupolvien äänien kuulumista teattereiden ohjelmistoissa, konkreettisia toimenpiteitä nuorten ottamiseksi entistä enemmän mukaan niin tekijöinä kuin kokijoina.

Internet ja some tarjoavat mahdollisuuksia uudenlaiselle demokratialle, joka on enemmän kuin pelkkää klikkausdemokratiaa tai pop-up -vaikuttamista. Mitä uudenlainen demokratia voisi osallistumismuotoina tarkoittaa teatterissa? Miten valtaa, ideoita, ohjelmistopäätöksiä ja osallisuutta voisi jakaa? Miten tällainen valta voisi nousta myös nuorista, yhtenä osana kansalaisyhteiskuntaa.

Mitä olisivat yhteiskunnalliset teatteriliikkeet teatterin sisällä. Mediatutkija Juha Herkman on todennut teoksessaan Politiikka ja mediajulkisuus, että politiikan kulttuuri ja vakiintuneet tavat toimia ovat este uudenlaisen demokratian toteutumiselle. Miten on teatterissa?

Muuten, Tampereen teatterikesän ohjelmisto on huikean hieno! Onnittelut!


Vieraanvaraisuudesta Tuija Kokkosen innoittamana

Tuija Kokkosen väitöskirjan monet ajatukset, erityisesti kanssatoimijuus, ovat muhineet mielessä kesän aikana. Kokkonen kuvaa oman taiteellisen työskentelynsä aikana kokemiaan muutoksia ja havaintoja, joista yksi keskeisin on ajatus kanssatoimijuudesta. Tällaisessa ajattelussa kasvit ja muut ei-ihmiset ovat toimijoita. Kasvien toimijuus on sitä, että ne ei-aktiivisina tarjoavat ihmisille ja eläimille elämän edellytyksiä.

”On kummallista, onnekasta ja äärimmäisen vieraanvaraista, että voimme syödä jopa 90 % toisesta olennosta ilman, että se kuolee”, Tuija Kokkonen toteaa. Hän siteeraa Michael Marderia, joka on kirjoittanut kasviajattelusta ”luonnostaan vieraanvaraisuuden poliittisena tilana” (s. 146). Kokkonen luo kytkeytyneisyyden ja huokoisuuden tilaa, joka on täynnä vapautta ja mahdollisuuksia ja muodostuu sitä kautta vieraanvaraisuuden etiikaksi, ”hienovaraiseksi ruumiillisen tunnustelun etiikaksi”.

Tuija Kokkonen kysyy, miten suhtautumme muihin, jotka meissä ja meidän kanssamme toimivat tilanteessa, jossa perinteisten eettisten hierarkioiden aika on ohitse.

Palaan myös ihmistenväliseen toimintaan. Mitä on vastuullinen kansainvälinen toiminta, mikä on eettistä mikä ei. Mitä kaikkea hyvää tai pahaa tarkoittava neuvonantaja ja auttaja voi saada aikaan? Kenen apua ja työtä kaivataan ja missä? Sattumalta vieraanvaraisuuden pohdinta johdatti Emily Höckertin matkailututkimuksen väitöskirjan äärelle, Ethics of Hospitality: Participatory Tourism Encounters in the Northers Highlands of Nicaragua

Kulttuurivaihto ja kansainvälisyys tällaisessa mielessä ovat vieraanvaraisuutta, erilaisuuden kunnioitusta ja vuoropuhelua, ei myyntiä tai ostamista. Vieraanvaraisuus on vieraanvaraisuutta vailla ehtoja.  

Teatteritilastot 2016: mitä on lukujen takana?

Teatteritilastojen yksi tehtävä on antaa aineistoa teattereiden itsearviointiin. Numerot ovat lahjomattomia, mutta samalla täytyy tietää, mitä niiden takana on. Täytyy myös varmistaa, että tilastonkeruun kriteerit ovat yhtäläiset. Teatteritilastojen alussa Tilastokatsauksessa yritämme valottaa maailmaa numeroiden takana. Lehdistötiedotteessa olemme tiivistäneet sen, mikä nousee tilastoista esiin. Ja Teatteritilastothan ovat kaikkien luettavissa sähköisesti. Teatteritilastot, lisätietoa ja materiaaleja löytyy verkkosivuiltamme www.tinfo.fi/tilastot.

Maailman teatteri-instituutin kongressi ylitti odotukset

Hätäratkaisuna järjestetty Segóvian-kongressi (Brasilian Manauksen peruunnuttua vuonna 2016) ylitti odotukset ja antaa toivoa Maailman teatteri-instituutin (ITI) aiempaa paremmin toimivasta ja taide- ja taiteilijakeskeisemmästä tulevaisuudesta. ITI:ssä on käynnissä tervehdyttävä sukupolvenvaihdos, sukupolvipolitiikkaa sekin, tosin vielä hataria ensiaskeleitaan ottavaa. ITI:ä ei enää ole syytä kaihtaa savijaloilla seisovana dinosauruksena. Energiaa saadaan tulevaisuudessa muuhunkin kuin organisaation talouteen, byrokratiaan ja hierarkkisiin, ulossulkeviin ja vanhentuneisiin toimintamuotoihin tai heikkoon viestintään, jossa digitaalisuutta ei hyödynnetä riittävästi. ITI on jatkossa entistä vähemmän suljettu täti- ja setäkerho.

Parasta kongressissa olikin se, että ohjelmaan oli saatu myös hyviä esityksiä ja nuorten oma festivaali, työpajat ja mikroesitykset, joiden turvaaminen tulevina vuosina keskeistä. Nuorten verkostoon kannattaa hakeutua, meidän teatteripedagogiikan opiskelijat ja teatteri-ilmaisun ohjaajat olisivat täällä kuin kotonaan.

Esitykset: Israelin ja Palestiinan konfliktia ja Israelissa asuvien arabien tilannetta valottava israelilaisen näyttelijä-aktivistin Einat Weizmanin ja palestiinalaisen näyttelijän Morad Hassanin Shame kaksi monologia paljastavat teatterin karua todellisuutta kiihtyvän vihapolitiikan Israelissa. Uutisdokumentit Israelin kulttuuriministerin kannanotoista olivat hyytäviä. Esitys on sittemmin saanut uuden päivitetyn version.

Kuubalaisen Carlos Celdránin Argos-teatterilleen tekemä 10 millones on kasvutarina, jossa omaelämäkerrallisen perhetarinan kautta avautuu Kuuban kivulias lähihistoria.  

Lisäksi ohjelmassa oli mielenkiintoisia taiteilijapuheenvuoroja, luentoja ja työpajoja esimerkiksi teatterialan koulutuksesta. Italialaisen vankilateatterin edelläkävijä Vito Minnoia aikoo perustaa verkoston, siihen linkitämme myös suomalaiset vankilateatterin tekijät.

Aktiivista työtä ja reaktionopeutta taiteen vapauden puolesta

Aktiivista työtä tarvitaan edelleen paljon. On muistettava, että ITI on yksi Unescon alaisista organisaatioista ja sen toimintamuodot ja myös säännöt lähtevät siltä pohjalta. Sääntöjen yksinkertaistaminen (kun sääntöjä ei enää tarvitse laatia Ranskan byrokratian mukaisesti) on yksi keskeisimpiä tehtäviä. Tässä työssä TINFO on valmis Hollannin Performing Arts Centrerin kanssa auttamaan. Unesco tarjoaa vankan kulttuuripoliittisen pohjan, kun kyse on kulttuurisesta moninaisuudesta, ihmisoikeuksista ja taiteilijoiden ilmaisuvapaudesta. Yhtä tärkeätä on, ettei ITI eristäydy omaksi saarekkeekseen vaan tekee yhteistyötä muiden organisaatioiden kanssa. ITI:n reaktionopeutta ja aktiivisuutta on koko ajan kehitettävä.

Meidän ei kannata hamuta kaikkea, vaan on järkevää keskittyä siihen, mitä Suomen ITI-keskuksena toimiva TINFO ja teatterikenttä kokevat järkeviksi. Keskeistähän olisi varmistaa, että komitea/työryhmä/verkostotyöskentely jatkuu myös kongressien välissä aktiivisena. Kestävyyden mahdollistaa digitaalisuus, jos sitä hyödynnetään.

ITI:n Action Group for Artists Rights (ACAR) esitteli Freemuse-raportin nimeltään Art under Threat ja Artists Rights Justice -työkalupakin. Lupasin laatia luonnoksen kyselystä, jolla kartoittaisimme ITI-keskusten halukkuutta toimia ilmaisunvapauden rikkomusten ja kaikenlaisen meidän alamme taiteilijoihin kohdistuvan uhan ja vainon informantteina omassa maassaan. Tai jos halukkuutta ei ole, niin ainakin sitten osoittamaan maastaan tahon, jonka kautta tietoa välittyisi.

Kongressissa päätettiin tukea aloitetta siitä, että YK:n eli tässä tapauksessa Unescon pitäisi luoda toimintasuunnitelma turvaamaan taiteilijoiden turvallisuus ja taiteen harjoittaminen samaan tapaan kuin journalistien. 

ACAR esitti myös vetoomuksen israelilaisen merkittävän vaihtoehtoteatterin festivaalin ACRE Fringe Theatre Festivalin taiteilijoiden puolesta. Sen ohjausryhmä esti palestiinalaisia vankeja käsittelevän Einat Weizmanin Prisoners of Occupation tulon ohjelmistoon, mistä syystä festivaalin taiteellinen henkilökunta erosi tehtävästään


Suru-uutinen: kaksi kääntäjää on poissa

Kesän aikana luimme uutisen Matti Rossin ja virolaisen kääntäjän ja dramaturgin Ülev Aaloen kuolemasta. . Suomentaja Jukka-Pekka Pajunen muistelee tätä avointa konkaria: ”Ülev oli paitsi loistava teatteri- ja seuramies niin ennen kaikkea minulle esikuva siitä, kuinka jo paljon kokenut ja nähnyt on silti aina valmis kohtaamaan ja oppimaan uutta.”

Meidän ymmärryksemme Shakespearesta olisi niin paljon ohuempi ja ruumiittomampi ilman Matti Rossin käännöksiä, joissa sana on aistillis-runollis-poliittista lihaa. Ei ole Rossin-Chydeniuksen-Holmbergin Vietnam-laulun Gordon ylittänyttä.