18.11.2021
Ohjaaja on vastuunkantaja
Juho Mantere saa Ralf Långbackan rahaston matka-avustuksen 2021. Avustus jaetaan ohjaajanuransa alkutaipaleella olevalle teatterintekijälle ja on tarkoitettu Saksaan suuntautuvaan opintomatkaan vapaavalintaisesti toteutettuna. Rahastosta jaetaan tukea aina Ralf Långbackan syntymäpäivän, 20. marraskuuta aikoihin.
Ralf Långbacka on valinnut nimikkorahastostaan jaettavan matkatuen saajaksi tänä vuonna teatteriohjaaja Juho Mantereen. Matkatuki jaetaan ohjaajanuransa alkutaipaleella olevalle teatterintekijälle ja on tarkoitettu Saksaan suuntautuvaan opintomatkaan vapaavalintaisesti toteutettuna. Rahastosta jaetaan tukea aina Ralf Långbackan syntymäpäivän, 20. marraskuuta aikoihin.
Juho Mantere (s. 1987) on valmistunut teatteriohjaajaksi Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2019. Koulutyönä tehty Salome (2017) valittiin Hampuriin Körper Studio Junge Regie -festivaalin ohjelmistoon. Hänen viimeisimpiä ohjaustöitään ovat Toksinen Kabaree Q-teatterissa ja Rakkaani, Conan Barbaari Turun kaupunginteatterissa. Mantere kirjoittaa myös näytelmiä.
Saksalainen teatteri on vain jonkin verran tuttu aiemmilta matkoilta, matka-avustus tarjoaa mahdollisuuden seuraavaan reissuun:
Näin Hampurissa perinteisen puheteatteriversion Molieren Naisten koulusta. En puhu saksaa enkä tuntenut näytelmää etukäteen, mutta siitä huolimatta esitys oli yksi hauskimpia koskaan näkemiäni. Tämä kokemus on jäänyt vainoamaan minua. Yli kolme tuntia käsittämätöntä puhetta, ja toimi kuin häkä! Selvästi teatterin voima on jossain puhutun kielen tuolla puolen.
Taiteen akateemikko Ralf Långbacka (s. 1932) on työskennellyt teatterinjohtajana Åbo Svenska Teaternissa, Turun kaupunginteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa ja ohjannut lukuisia teoksia alkaen vuodesta 1958, sittemmin freelancerina. Långbackan kansainväliseen teatteriuraan sisältyy paljon oopperaohjauksia. Saksassa aikanaan itse opiskelleena ja siellä teatteria paljon katsoneena hän pitää ulkomailla hankittua kokemusta tärkeänä teatterintekijälle.
TINFO tilasi Långbackalta vuoden 2020 matkatuen jaon yhteydessä kirjoituksen, jossa hän käsittelee kansainvälisyyden merkitystä:
Näin teatteria, vuodessa toista sataa esitystä Münchenissä ja Berliinissä sekä muualla Saksassa, mutta ennen kaikkea Berliinin-aika oli minulle kuin ponnahduslauta tulevaisuuteen. Sain vaikutteita, jotka olen kantanut mukanani koko teatterielämäni ajan, Brechtin teatteriajattelu Berliner Ensemblessä toimi minulle kuin suuri majakka: jotain tällaista haluan tehdä.
Rahaston matkatuki on tätä ennen jaettu kahdesti, aiemmat saajat ovat Ari-Pekka Lahti ja Riikka Oksanen.
“Taiteesta ei voi äänestää”
Juho Mantere ja Ralf Långbacka istuivat saman pöydän ääreen kahvittelemaan ja puhumaan teatterista ja työstä. Jälkimmäinen on paljon kirjoittanut omasta ajattelustaan teatteriohjaajana mm. moniosaisessa muistelmasarjassa. Långbackasta olisi saattanut tulla näyttelijä, mutta hän ei halunnut koulunpenkille sen aikaiseen Teatterikouluun, kun oli juuri valmistunut Åbo Akademista. Mantere taas oli ennen Teatterikorkeakoulun ohjaajalinjaa Suomen Kansallisteatterissa teatteriteknikkona ja pääsi siellä aitiopaikalta seuraamaan omien sanojensa mukaan “mestareiden työskentelyä”.
He huomaavat ohjaajantaipaleidensa varrelle mahtuneen kaksi samaa tekstiä, Stravinski-Ramuzin Sotilaan tarina ja Tsehovin Kirsikkapuisto/tarha. Långbacka ryhtyi ohjaamaan 1960-luvulla nähtyään ensin Berliner Ensemblea sen kotipesässä ja oopperaa Italiassa. Mantereen ohjaajanuran alkuvaiheisiin viitisen vuotta sitten kuuluu Hyvinkään kesäteatteriin tehty Kirsikkatarha, joka paikantui rappeutuneen sukutilan pihamaalle Ridasjärven kylällä.
Långbacka pitää ensiarvoisen tärkeänä sitä, että teatteriohjaaja tekee perusteellisen ennakkosuunnittelun ja että hän pystyy perustelemaan näkemyksensä, miksi mitäkin tehdään:
Ei voi olla niin, että näyttelijäkunta siinä vaiheessa kun harjoitellaan, sanoo, että minä haluaisin tehdä näin tai noin, kun ohjaaja on tehnyt kokonaissuunnittelun tulevalle teokselle, minun tapauksessani yleensä lavastajan kanssa. Olen sanonut aina näyttelijöille, että tee, ehdota näyttelemällä, ja niin hyvät näyttelijät tekevätkin. Taiteesta ei voi äänestää.
Toisaalta Ralf Långbacka on viitannut toimivaan työryhmätyöskentelyyn teatterista kirjoittamissaan teoksissa, ja vielä julkaisemattoman kirjansa esipuheessa hän listaa yhdeksän ohjaajalle kuuluvaa tehtävää, johon mahtuu muun ohella myös psykologin ja sielunhoitajan toimet. Kuunteleminen ja yhteistyökyky ovat Långbackan mielestä olennaisia taitoja taideprosessiakin johtavalle.
Juho Mantere puhuu työstään Teatteri&Tanssi+Sirkus -lehdessä hiljattain ilmestyneessä haastatteluartikkelissa ja kertoo pitävänsä lähtökohtana sitä, että työryhmässä vallitsee turvallinen ilmapiiri, jossa jokainen saa onnistua ja epäonnistua, kokeilla, ja ehdottaa, joutumatta ikävästi kohdelluksi. Ja että tämä voi toteutua silloin, kun ohjaaja on tilanteessa vastuunkantaja ja päätöksentekijä.
Kahden teatteriohjaajan tapaamisessa tulee esiin demokratian käsite esitysprosessissa.
Vallalle tuppaa löytymään jakajia, vastuulle ei niinkään. Demokratiaa vaaditaan usein tietämättä tarkalleen, mitä sillä kulloinkin tarkoitetaan, pohdiskelee Mantere, ja vanhempi kollega jatkaa:
Demokratia on yhdessä luomista, joka onnistuu parhaiten, kun jokaisella on omat roolinsa.
TINFO / Sari Havukainen 15.11.2021