“On heti todistanut tarpeellisuutensa” 

 

Teattereille suunnattu Maailma näyttämölle -tukimuoto oli ensimmäistä kertaa haettavana Suomen Kulttuurirahastolta elokuussa. Kymmenen teatteria tai teatteriryhmää sai apurahan maassamme aiemmin esittämättömän teoksen käännättämiseen suomeksi ja sen tuottamiseen näyttämölle. Myönnettyjen apurahojen turvin syntyy näytelmäkäännöksiä yhdeksältä eri kieleltä. 

 

TINFO kysyi Maailma näyttämölle -apurahoja saaneilta teattereilta niiden suunnitelmista. Käy ilmi, että ensimmäinen nyt jaetulla tuella syntyvä teatteriesitys on yleisön silmien edessä jo ensi keväänä. Kääntäjät ryhtyvät työhönsä, ja ainakin yhden näytelmän kohdalla vasta suomennos avaa tien siihen tutustumiseen.  

 

Kiertohaastattelusta selviää myös, että ilman tätä hankerahaa Suomen teatteriyleisö olisi tulevina vuosina monen kirjailijan tuotantoa köyhempi. Tuki näyttää nimittäin olevan edellytys sille, että näemme meillä aiemmin tuntemattoman espanjalaisen, ruotsalaisen tai nigerialaisen nykykirjailijan tekstin näyttämötulkintana suomalaisessa teatterissa. Kaksi venäjän kielestä suomennettavaa teosta asettuvat väistämättä vuoropuheluun aikamme geopoliittisen tilanteen kanssa. 

 

 

 

Nopeaan kiertohaastatteluumme vastasivat teatterinjohtaja Anna Veijalainen KokoTeatterista, Suomen Kansallisteatterin päädramaturgi Eva Buchwald, teatterinjohtaja Mona Kortelampi Valtimonteatterista, Mustan ja Valkoisen teatterin ja festivaalin taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan, Tampereen seudulla vaikuttava työryhmä Anu Hirsiaho ja Charles Ogu, Jyväskylän kaupunginteatterin teatterinjohtaja Marietta Kunnas, Keski-Uudenmaan Teatterin teatterinjohtaja Elina Varjomäki ja tuottaja Jonna Sundberg, Rauman teatterin toimitusjohtaja Harri Natunen sekä Helsingin kaupunginteatterin dramaturgi Ari-Pekka Lahti. Lisäksi jututimme myös toisenkin venäjästä suomennettavan teoksen osapuolta *.

 

 

KokoTeatteri sai apurahan saksalaisen Enis Macin näytelmän WÜST Or The Marquise Of O.... - Faster, Pussycat! Kill! Kill! kääntämiseen suomeksi ja esityksen tuottamiseen. Teatterinjohtaja Anna Veijalainen KokoTeatterista: 

 

Mä olin läsnä siellä lanseeraustilaisuudessa, jossa esiteltiin koko hanketta ja Eeva Bergroth kertoi näytelmästä. Siellä kiinnostuin tästä Macin tekstistä.  

 

Oli upeaa saada nyt rahoitus SKR:lta, sillä käännättäminen on meidän kaltaisellemme vapaan kentän ryhmälle iso juttu aina, samoin seitsemän näyttelijän casting. Just siihen viiteen on TES-palkoilla varaa, mutta kun on yli sen, tarvitaan rahaa muualta. Nyt saatiin mahdollisuus sen puolesta isompaan juttuun, ja siitä olen tosi, tosi iloinen. 

 

Meillä on niinkin nopea aikataulu, että ensi-ilta on 17.3.2023. Esityskausi on maalis-toukokuu, vielä esityspäivät elävät hieman tässä roolituksen edetessä. 

 

Näyttelijöitä en paljasta ihan vielä, sillä muutama rooli on vielä auki. Säästellään tätä myös meidän omaan ohjelmistojulkistamiseemme asti. Ville Koskivaara kääntää. Minä ohjaan. 

 

*** 

 

Suomen Kansallisteatteri tulee tuottamaan esityksen Basim Kaharin näytelmästä Orange, joka käännetään arabiasta suomeksi. Teatterin päädramaturgi Eva Buchwald: 

 

Näytelmän kääntää Sampsa Peltonen, joka on erikoistunut kääntämään arabian kielestä ja on suomentanut esimerkiksi Hassan Blasimin proosateoksia. Tuotannon konkreettiset päätökset (ohjaaja, näyttelijät, näyttämö jne) tehdään vasta, kun suomennos on valmis. Emmehän ole vielä pystyneet lukemaan näytelmää, kun sitä ei ole millekään muullekaan kielelle käännetty.  

 

Teimme ohjelmistovalinnan poikkeuksellisesti näytelmän erityisen kiinnostavan synopsiksen perusteella. Yleensä emme budjettisyistä pysty tutkimaan kielialuetta, johon meillä ei ole suoraa kosketusta. Tämä apuraha mahdollistaa nyt tämän. 

 

Basim Kahar elokuvantekijänä ja kirjailijana on minulle entuudestaan tuttu, olen lukenut haastatteluja hänen teoksistaan, mutta hyvin vähän -- ainoastaan jotain katkelmia -- on saattavissa englanniksi tai jollain muulla kielellä. Kahar puhuu kiinnostavasti erityisesti Bagdadista ja sen muuttuvasta ilmapiiristä, siitä, miten sen rajattu vapaus on muuttunut vielä ankarammaksi kieltokulttuuriksi viimeisinä vuosikymmeninä.  

 

Kahar on sanonut: "The Baghdadi character survived lack of freedom for decades but is now extinct. It has been driven out of its home and its city. Religion has taken over politics, culture, morality and law. We have gone back centuries." Hän toteaa, että diversiteettiä ei ole ja naisen asema on kärsinyt: "There is no freedom, no democracy if women in practice are deprived of their right, if they are threatened with murder if they do not wear the veil in a country that produced the first woman minister in the Arab east. Her name was Dr Naziha al-Dulaimi. She wore a skirt and appeared in public on par with men. That was in 1959." 

 

Pääjohtaja Mika Myllyaho innostui Maailma näyttämölle -hankkeen avauksesta. Nyt kun tämän hankkeen ansiosta ja Hassan Blasimin asiantuntijalausunnon kautta Kaharin näytelmä nostettin esille, tuntui tärkeältä tarttua mahdollisuuteen tutkia juuri tätä tekijää ja teosta. 

 

 

*** 

 

Toimitusjohtaja Harri Natunen kertoo siitä, miksi ja miten Ólafur Haukur Símonarsonin näytelmästä GRÆNA LANDIÐ syntyy esitys Rauman teatteriin: 

 

Alkuteoksen laatu on erinomainen, teoksen on kirjoittanut ansioitunut islantilainen kirjailija Ólafur Haukur Símonarson. Teos käsittelee osin runollisesti ja vertauskuvallisesti vaikeita aiheita kuten dementiaa ja kuolemanpelkoa, välittämistä ja perheen sisäistä sopua.  

 

Suomentaja Tapio Koivukari on itse kirjoittanut tai osallistunut kymmenen teatteritekstin kirjoittamiseen ja suomentanut proosaa, lyriikkaa ja draamatekstejä. Koivukari on raumalainen ja tämän teoksen suomentaminen on jatkoa hyvin sujuneelle paikalliselle yhteistyöllemme. 

 

Näytelmä on kiinnostava kulttuurista kiinnostuneen laajan suomalaisen yleisön näkökulmasta. Näytelmän keskeiset teemat ovat yleisinhimillisiä. Kuitenkin niin että draamallinen mielenkiinto säilyy ja islantilaisuus tuo teokselle jo itsessään hyvin mielenkiintoisen maailman. 

 

Käännöstyö aloitetaan mahdollisimman pikaisesti ja näytelmän ensi-ilta tulee olemaan tammikuussa 2024. 

 

*** 

 

Teatterinjohtaja Mona Kortelampi Valtimonteatterista löysi Maailma näyttämölle -valikoimasta pienen helsinkiläisteatterin profiiliin sopivan teoksen: 

 

Valtimonteatterille Heterofiili-näytelmän valinta ohjelmistoon oli luontevaa. Etsin teatterillemme jatkuvasti tekstejä, joissa ei-esitetyt, ohjelmistopoliittisesti marginaalit tekstit ja vahvat roolit naisnäyttelijöille saavat sijaa. Se näkymätön valtaleikki, mitä me kielellisesti pidämme yllä, on Heterofil-tekstissä erittäin kiinnostavaa. 

 

Ruotsalaisen Christina Ouzounidisin Heterofil on selkeää jatkumoa Valtimonteatterin naisnäyttelijävoittoiselle ohjelmistolle, ja innolla odotamme pääsyä työstämään tekstiä. 

 

Ensi-ilta on kaavailtu syyskuulle 2023. Ohjauksesta vastaa Heikki Häkkä, ja käännöstyöstä olemme puhuneet Jukka-Pekka Pajusen kanssa. Jyrki Sinisalo tulee vastaamaan valosuunnittelusta ja graafikkona toimii Katja Medarhri. 

 

Muu työryhmä; näyttelijät, valo- ja ääni, musiikki ja lavastus ovat jo selvillä, mutta julkistamme nämä heti kun kaikkien osa-alueiden aikataulut saadaan tarkennettua. 

 

 

*** 

 

Keski-Uudenmaan teatterin teatterinjohtaja Elina Varjomäki kertoo, mikä hänet sai tarttumaan Marta Barcelón näytelmään Tocar Mare ja vastaava tuottaja Jonna Sundberg esitystuotannon suunnitelmista:

 

Kiinnostuin tekstistä, koska universaalista aiheestaan huolimatta hyvin omaperäinen ja sen perusidea on uniikki. Tekstissä puhutteli tarkastelukulma, jossa ihmissuhteiden perinteiset tavat kohtaavat uudemmat konventiot, joissa otetaan isompi vastuu siitä, millaisia ihmissuhteita me ylipäätään luomme. 

 

Tämä yhdistettynä kirjailijan luomaan erittäin kiinnostavaan ja loppuun asti vietyyn dramaturgiseen ratkaisuun perustelee jo itsessään, että tämä näytelmä on ehdottomasti harvinaisuus ja ansaitsee päästä suomalaisille näyttämöille.  

 

On erittäin todennäköistä, että käännöksen ja kantaesityksen myötä teosta tultaisiin esittämään myös muualla Suomessa. Äidin ja tyttären välinen suhde on aihe, joka oletettavasti kiinnostaa katsojakuntaa sukupolvien yli, ja takaa näytelmän mahdollisuudet menestyä muillakin kotimaisilla näyttämöillä. 

 

Näytelmän on lupautunut kääntämään Lumi Eronen. Lumi aloittaa käännöstyön heti vuoden 2023 alusta. Tuotantoa suunnitellaan vuodelle 2024, mutta aikataulu ei vielä ole tarkentunut.  

 

Ohjaajan kanssa on käyty alustavia keskusteluja, mutta olemme odotelleet tätä apurahapäätöstä, jotta asiassa päästäisi etenemään. Tuotantopäätös oli riippuvainen tästä tuesta – ilman sitä emme olisi voineet kääntää näytelmää ja ottaa sitä omaan ohjelmistoomme. Olemme siis hyvin iloisia myönnetystä apurahasta! 

 

*** 

 

Anu Hirsiaho ja Charles Ogu toimivat Tampereen seudulla ja tulevat toteuttamaan nigerialaisen Soji Colen näytelmän teatteriesitykseksi. Teoksen suomentava ja esityksen tuottava Hirsiaho: 

 

Etsimme länsiafrikkalaista näytelmää pitkälti aihepiirien kautta. Meitä kiinnosti poliittinen/yhteiskunnallinen tematiikka, ja halusimme löytää teeman, johon suomalainen yleisö voisi samastua. Suuri osa meitä kiinnostaneista näytelmistä käsitteli jollain tapaa gender-kysymyksiä.  

 

Tarjolla olisi ollut kepeämpiäkin näytelmiä, mutta päädyimme valitsemaan Soji Colen Embersin, koska ajattelimme, että Chibokin tyttöjen tarina sopisi hyvin produktioon nuorten aikuisten kanssa. Nuorisoa kiinnostava näytelmä tuntui siksikin aiheelliselta, että emme suurella todennäköisyydellä löydä suomea puhuvia afrikkalaisia näyttelijöitä vanhemmista ikäryhmistä Tampereen seudulta.  

 

Näytelmän toteutuspaikka varmistuu vasta sen jälkeen, kun olemme saaneet ryhmän kasaan. Teemme yhteistyötä tamperelaisten koulujen, oppilaitosten ja järjestökentän kanssa.   

 

Alustavaa keskustelua yhteistyöstä on käyty Legioonateatterin kanssa tilan vuokrasta, mutta haaveilemme myös produktion sijoittamisesta osaksi Fest Afrika -festivaalia. Tällöin näytelmä saisi maksimaalisen näkyvyyden ja kutsuisi paikalle afrikkalaisesta kulttuurista kiinnostuneita katsojia.  

 

*** 

 

Miksi venäläisen, Helsingissä nykyisin asuvan kirjailijan, Mikhail Durnenkovin teos pitää nähdä teatterissa Suomessa ja millaiset ovat suunnitelmanne esityksen suhteen. Kysymyksiin vastasi imatralaisen Mustan ja Valkoisen teatterin ja festivaalin taiteellinen johtaja Kamran Shahmardan: 

 

Näytelmä Sota ei ole vielä alkanut on tärkeä juuri nyt sisällön ajankohtaisuuden eli Ukrainan sodan takia. Emme saa peittää silmiä todellisuudelta. Suomalaisen katsojan kannattaisi mielestäni tutustua näytelmäkirjailija Mikhail Durnenkovin tuotantoon.  

 

Nykyään jokaisen tulisi osallistua sodanvastaiseen retoriikkaan. Ja jokaisen olisi taisteltava hyökkääjää vastaan. Tämä esitys osaltaan tulee tukemaan Ukrainan kansaa taistelussa vapauden ja itsenäisyyden puolesta.  

 

Tämä näytelmä paljastaa sodan ongelmat, auttaa ymmärtämään tragedian laajuuden. Me taiteilijat voimme taistella vain taiteen kautta.  

 

Haluamme kiittää Suomen Kulttuurirahastoa apurahasta. Tällä on meille todella suuri merkitys. 

 

Durnenkovin näytelmän suomentaa Anni Lappela. Käännöstyön valmistuttua suomentaja osallistuu yhteistyöhön esityksen dramaturgin ja ohjaajan kanssa. Esitys tullaan näkemään teatterissa aikaisintaan syksyllä 2023. 

 

 

*** 

 

Svetlana Aleksijevitsin teoksen pohjalta tekeillä olevan tuotannon yksi jäsenistä:

 

Ohjasin Svetlana Aleksijevitsin Tsernobylistä nousee rukous -romaanin sovituksen teatterikouluun Moskovassa 1997, Ylen Radioteatteriin 2000 ja Meierhold-keskukseen Moskovassa 2006. Tuotannoista jäi jälkimaku, että jonain päivänä haluan ohjata jonkun Aleksijevitsin teoksen Suomeen. Vuodesta 2016 lähtien olen hakenut apurahaa Neuvostoihmisen loppu -romaaniin* perustuvalle teatterituotannolle ilman tulosta. Maailma näyttämölle- hanke on heti alussa todistanut tarpeellisuutensa. 

 

Toisista raamatuista ja toisista uskovaisista on kirjan avainmonologi. Se antaa välineitä esimerkiksi Venäjän nykyhallinnon ymmärtämiseen. 

 

Suomennan monologin yhdessä Martti-Tapio Kuuskosken kanssa. Vuonna 2021 suomensimme valkovenäläisen Andrei Kureichikin Uuden Valko-Venäjän äänet ja vuonna 2018 Dmitrii  Danilovin Ihminen Podolskista (näytelmä kertoo absurdin keinoin Venäjän poliisin mielivallasta). 

 

Olen asettanut tulevalle tuotannolle muutamia periaatteellisia lähtökohtia. Toisista raamatuista ja toisista uskovaisista esitetään ei-kulttuuritilassa ja esitys ei saa alkaa kello 19. Lisäksi minulle on tärkeää, että lavastaja on Venäjältä, Valko-Venäjältä tai Ukrainasta paennut taiteilija. Idästä on jälleen paennut valtava määrä teräviä aivoja, toivon mukaan Suomi ei toista 100 vuoden takaista virhettä, jolloin kaikki emigrantit dissattiin totaalisesti. 

 

Hakemukseen laitoin, että esiinnymme vapaan kentän ”perinteiset” viisi kertaa, mutta pyrimme tietysti esityksellä pitkään juoksuun Suomessa ja ulkomailla. Yhtenä ideana tuotannossa on, että esityksen jälkeen minä vaihtuvan kutsuvieraan kanssa keskustelemme yleisön kanssa esityksestä, Neuvostoliitosta ja Venäjästä, ja etsimme tietä ymmärtämiselle ja uudelle etiikalle.  

 

Tällä tietoa esitys tulee ensi-iltaan syyskuussa 2023, ja tarkoituksena on tuottaa se yhteistyössä sadsongskomplex:fi.n kanssa. 

 

* Kirjan suomennettu nimi kokonaan on: Neuvostoihmisen loppu. Kun nykyhetkestä tuli second handia (suom. Vappu Orlov, Tammi 2018) 

 

 

*** 

 

Jyväskylän kaupunginteatterin teatterinjohtaja Marietta Kunnas kertoo ajatuksiaan Eric-Emmanuel Schmittin näytelmästä Petits crimes conjugaux, joka nyt saadun apurahan turvin on pääsemässä teatterin ohjelmistoon: 

 

Rakkauden alusta ja lopusta on kirjoitettu paljon tarinoita, mutta pitkästä suhteesta harvemmin. Pitkässä liitossa illuusiot karisevat ja alkuhuuman tilalle tulevat monet ristiriitaiset tunteet. Rakkauden ykseys jakautuu kahdeksi näkökulmaksi. Miten puolisot tarinansa kokevat ja näkevät, mikä yhdistää ja mikä erottaa? Yhteinen elämä voi näyttäytyä kovin erilaisena, kun kertoja vaihtuu.  

 

Muistinmenetyksen kautta Schmitt rakentaa näytelmään trillerimäisen juonen, jonka avulla käsitellään pitkää parisuhdetta filosofisella otteella. Mikä suhteessa on totta, mikä rakennettua illuusiota, tai suoranaista valhetta? Kuinka eri tavoin yhteisen tarinan voi kokea? Miksi yhteistä tarinaa halutaan vaikeuksien jälkeen jatkaa? 

 

Schmitt on filosofi, joka näytelmissään käsittelee suuria ja vaikeitakin teemoja, mutta osaa pukea ne viihdyttävään muotoon - sisällön painoarvoa vähentämättä. Tämän näytelmän kysymykset koskettavat varmasti suurta osaa teatterikävijöistä ja jännärimäinen muoto, mustalla komedialla höystettynä, voi houkutella katsomoon pohdintojen äärelle myös harvemmin siellä viihtyviä. 

 

---  

Tämä teksti on kärkkynyt jo monta vuotta ohjelmistoomme pääsyä, mutta sen (pienen näyttämön esityksen) kääntämiselle ei ole vielä löytynyt budjetista riittävästi rahaa.   

 

Ohjaaja Anssi Valtonen on ohjannut aikaisemmin kaksi Schmittin tekstiä: Arvoituksellisia muunnelmia (Rovaniemen teatteri 2000) ja Kahden maailman hotelli (Kokkolan kaupunginteatteri 2007). Suomen kantaesitys Rikostovereista täydentää trilogian. 

 

Reita Lounatvuori on lupautunut kääntäjäksi. Käännös valmistuu vuoden 2023 loppuun mennessä. Ensi-ilta on Jyväskylän kaupunginteatterissa syyskuussa 2024. Sen ohjaa Anssi Valtonen, näyttelijät ja suunnittelijat ovat talon omia suunnittelijoita. 

 

*** 

 

Dramaturgi Ari-Pekka Lahti kiittää Helsingin kaupunginteatterin puolesta Maailma näyttämölle -apurahasta ja kertoo esitystä koskevien suunnitelmien olevan vielä alkuvaiheessa ja että niistä kuullaan tarkemmin myöhemmin. Arne Lygren Tid for glede -näytelmän suomentajaksi on kuitenkin kiinnitetty Jukka-Pekka Pajunen.  

 

 

 

 

* Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ja Venäjän sisäinen tilanne vaikutti siihen, että tämä yksi haastateltu esiintyy nimettömänä.

---

Lue aiheesta myös:

Kymmenen uutta näytelmäkäännöstä suomalaisteattereihin

Maailma näyttämölle -hanke