12.10.2017

Hanna blogikuva

Taide toiseen – Suomen Kulttuurirahasto mahdollistaa 

Suomen Kulttuurirahaston Taide² -apurahojen yhteissummassa 760 000 euroa on kyse paljon enemmästä kuin rahasta. Olen onnessani kaikkien meidän apurahojen saajien puolesta. Miltei rupesin itkemään, kun uutinen tuli. Nyt on vihdoin mahdollista tehdä ruohonjuuressa kansainvälisen liikkuvuuden ja ryhmien kansainvälisen verkostoitumisen eteen sitä, mitä ryhmät tarvitsevat. Saamamme hanketuki on uskomaton kädenojennus kentälle.

Jo pitkään kansainvälisen liikkuvuuden päällikkömme Jukka Hyde Hytti on viestitellyt siitä, että on rajansa sillä mitä pelkällä aineettomalla pääomalla ja tuella voi saada aikaan. Nyt kansainvälisen verkostoitumisen aineetonta pääomaa vahvistetaan pätikällä. Ja pätikkää saavat myös Universum, Esitystaiteen keskus, Hiljaisuus-festivaali Kittilän Kaukosessa.

Vähemmän hakemuksia luvassa?

Säätiöiden ja rahastojen neuvottelukunnan viimeisimmässä uutiskirjeessä sattui silmään uutinen siitä, miten apurahojen rankka hakuprosessi väsyttää tutkijoita – moni rahoittaja sai tänä vuonna entistä vähemmän hakemuksia. Alle 10 % hakijoista saa tutkimuksellensa rahaa.

Apurahan hakeminen on aikaa vievää. Suomen Akatemialle tulevien hakemusten määrä on parin viimeisen vuoden aikana vähentynyt. En tiedä, onko sama trendi näkyvissä yksityisten rahastojen ja säätiöiden kulttuurihakemusten määrässä. Taikessa joidenkin hakemuskohteiden osalta kyllä.

Vielä on syksyn hakukierroksilla Suomen Kulttuurirahasto, Svenska Kulturfonden, Taike. Sitten EU:n Creative Europe vuoden 2018 alussa. Muutoin, noin ylipäätään, minusta on hienoa, että haettavana on entistä enemmän rahoitusta kehittämishankkeisiin, Koneelta, SKR:sta ja Kordelinilta. Ja myös OKM:ltä on ensi vuonna luvassa lisää, luovaan työhön ja tuotantoon.

Taidekasvatuksen tulevaisuus! 

Parhaillaan on Teatterikorkeakoulussa käynnissä Hollo-Instituutin kansainvälinen symposium Havahtumisia – Taidekasvatuksen tulevaisuuden suuntia viitoittamassa. Sen ohjelma vaikuttaa äärimielenkiintoiselta. Kysymykset siitä, miten taidekasvatus voi vaalia demokratiaa, sosiaalista oikeudenmukaisuutta, sivistystä ja kestävää elämäntapaa, ovat ihmiskunnan ja maapallon tulevaisuuden ytimessä.

Symposium uskaltaa mennä pidemmälle pohtiessaan myös sitä, miten taidekasvatus voisi entistä aktiivisemmin herättää yhteiskunnallista keskustelua ja tuottaa ennakkoluulottomia uusia ratkaisuja. Mahdottomilta tuntuvat ongelmat ja tulevaisuuden haasteet milteipä huutavat avuksi juuri taidekasvatusta. Hitto, ensi vuonna on OKM:n luovan työn ja tuotannon isot kehittämishankerahat haussa. Taidekasvatus, taidepedagogiikka, niiden uudet kontekstit ja monialainen yhteistyö – tämän alueen luova työ ja – ovat ihan ytimessä.

Haluan huomenna kuunnella Sruti Balaa Amsterdamin yliopistosta. Aktivismi, osallistava taide, esitysteoriat ovat Balan tutkimustyön alaa.

Uuden näytelmän kuukausi odotettavissa

Ollaan kuulolla, valmiina ja lähtökuopissa, kun UNO:n kampanja polkaistaan käyntiin marraskuussa. Olen vähän kuin lapsi joulun odotuksessa. Kampanjaan on jo ilmoittautunut parisenkymmentä teatteria. Tarjolla tulee olemaan laaja kattaus kotimaista uutta näytelmää ja kaikenlaista muuta elähdyttävää. UNO:n podcastin aiheena nyt dokumenttiteatteri ja Miehen kosketus. Hieno tunnin taiteilijatapaaminen.

Höh – en pääse näyttelyhappeningiin

Taiteilijaryhmä KOKIMOn kokoonkutsumaan näyttelyhappeningiin Kiasmassa! Olisin niin halunnut ”tavata kuolleista nousseen filosofin diginatiivien maailmassa, paistatella ihmisdiskopallon välkkeessä, upota kuiskauksiin, ladata sydämensä pilveen, testata arvonsa rinnakkaistodellisuuden työmarkkinoilla, liitää näkymättömänä halki museon, muuttua salaatiksi ja syödä kaikilla aisteilla”. Tämä on hiton koukuttava kuvaus siitä, mitä olisi luvassa. Synnyttää kokemishalun!

Birgitta Ulfsson poissa

Joistakin ihmisistä ajattelee, että he eivät kuole koskaan, että he ovat meidän kanssamme iäti. Birgitta Ulfsson oli sellainen. Tein useita vuosia sitten Birgitta Ulfssonin kanssa hänen työtään käsittelevän haastattelusarjan Teatterimuseossa. Nuo haastattelusessiot olivat juhlahetkiä. Kahdeksankympin korvilla oleva näyttelijä oli henkisesti ja fyysisesti notkea, terävä kuin partaveitsi. Ulfssonin huumorin ja ylivertaisen kertojan kelkassa oli huimaa matkata. Yhdistelmä leikkisyyttä, lämpöä, viiltävää ironiaa ja itseironiaa, vailla tärkeilyä. Kypsä varsa. Mielikuvani on absurdi, mutta se Bottensorg, pohjasuru, Vivica Bandlerin käsite.

En unohda Benno Bessonin ohjaaman Hamletin haudankaivajaa Lillanissa.

Laitoin kynttilän palamaan, join lasin viskiä ja kuuntelin, miten Birgitta Ulfsson antoi äänen Muumien sankareille Mörölle ja hänen valittelulleen tai Teatterirotta Emmalle, teatterin siivoojalle.

Lohduttavaa!

Satupäivä

Ensi viikolla 18.10. vietetään taas Satupäivää, myös Teatterimuseossa. Minuun vetoaa tuo ajatus surullisesta Tarinankertojasta, jonka muistista kaikki sadut ovat kadonneet eikä surumieli enää keksi uusiakaan. ”Tule auttamaan, palautetaan sadut Tarinankertojan muistiin, tai keksitään ihan uusia”.

Tällainen kohtaaminen tekisi kaikille meille syvästi hyvää. Josko tämä olisi vähemmän murheellisten laulujen maa, jos surullista Tarinankertojaa avitettaisiin vähän enemmän.   

Miten viestiä tutkimuksesta somessa 

https://etiikka.fi/hyva-tutkimusviestinta-on-harkittua-aktiivisuutta/

Teatterikorkeakoulu pohtii tulevaa 

Teatterikorkeakoulu suunnittelee koulutustarjontaansa ja pohjustaa vuonna 2020 voimaan astuvia uusia tutkintovaatimuksia. Koulusta on lähtenyt joukolle esittävän taiteen kentän toimijoita ja organisaatioita kysely. Tämä on suunnattoman tärkeätä. Kysymys on siitä, mitä me ajattelemme ammattitaiteilijana toimimisen tulevaisuudessa olevan ja vaativan.

Nyt rakennetaan tulevaisuuden ammattitaiteilijuutta. Koulu on tehnyt ja tekee laajaa parhaiden käytäntöjen kartoitusta siitä, mitä muut esittävien taiteiden koulutusohjelmat Euroopassa tarjoavat, miten ohjelmat ovat rakentuneet. Toivottavasti tätä suunnittelua voidaan tehdä siten, että talouden niskaperseote on mahdollisimman lempeä.

Ensilumi Lapissa ja eri alueiden esitykselliset sydämentiheydet

Pohjoisen teatterireissuni ovat kääntäneet havaintopistettä piirun verran enemmän Lappiin ja Kainuuseen. Luen uutisista, että Lappiin on satanut ensilumi. Ajatus lämmittää. Miten pystyisi paremmin etäältä (=Helsingistä) käsin seuraamaan eri alueiden esityksellisiä sydämentiheyksiä? Teattereiden verkkosivut ovat siihen melko torsoja välineitä, samoin teattereiden uutiskirjeet.  

Mikä neuvoksi? Kaikki ideat tervetulleita! Syksyllä henkilökohtaisella reissulistalla Turku, Tampere ja Lahti. Keväällä minä lähden Pohjois-Karjalaan…