19.06.2018

Hannan sohviskuva

Teatteri, jalkapallo ja kaunis tappio 

Addiktio alkoikin alkulohkoista. Alun perin oli tarkoitus katsoa, miten Belgia ja Manchester Unitedin Romalu Lukaku pelaavat. Haaveissa on nähdä Lukaku Manchesterissä, haaveiksi jäi Zlatanin näkeminen…

Sohvaperunointi onkin paras lajini. Omistautumiseen on nyt mahdollisuus.

Yritän etäännyttävää lähestymistapaa – korruptiot ja skandaalit, rahanahneus, megalomania, politiikka… En saa itseäni siihen suuntaan väännetyksi. Sen sijaan liikutun nostalgiamuisteloista, joissa jalkapalloveteraanit kertovat voitoistaan ja häviöistään kuin sotaurhot. Kyynel nousee silmäkulmaan, kun japanilainen urheilutoimittaja kuvailee mieleensä syöpynyttä hetkeä. Saksan maajoukkueen kapteeni ja maalivahti Oliver Kahn MM-loppuottelun tappion jälkeen yksin maalissaan vuonna 2002. Titaani ja hänen traaginen erheensä. Kamerat siirtyivät voittoaan juhlivasta brasilialaisjoukkueesta Oliver Kahniin: ”On kuin kirsikankukat olisivat pudonneet. Tuollainen kaunis tappio meitä kiinnostaa.” Runoutta, respektiä. Fabien Barthez, Ranskan jalkapallomaalivahti, puhdasta koreografista nautintoa, kun Ranska voitti maailmanmestaruuden 1998. 

Teologi kirjoittaa jalkapallosta uskontona.  Liikuntasosiologi on tehnyt väitöskirjan jalkapallofaniudesta. Brittinäytelmäkirjailija Patrick Marber mursi kirjoittamiskauhunsa joitain vuosia sitten näytelmällä Red Lion. Se kertoo paikallistason jalkapallosta, se kertoo yhteisöstä. Näin Marber itse näytelmästään. Jalkapallo kuin teatteria, yhteisöllistä toimintaa. Voisiko joukkue, Mannschaft olla Menschshaft? Ensemble.

Olen passiivinen sohvaperunafani, en toimi, osallistu tai kuluta. No muutama olut, ei mitään päntsdrunk.
 

Teatteritilastot – arvista ja aliravitsemuksesta 

Teatteritilastot 2017 maailmalla. Kirjana sen saa elokuussa. Jos hotsittaa, niin avainlukuja voi katsoa tästä. Ja numeroiden kanssa kannattaa olla tarkkana ja katsoa, mitä ne niin sanotusti ovat syöneet, mitä on niiden takana.

On syytä iloita, että live ei ole lannistunut digin edessä. Ihmiset haluavat kohdata elävän eri muodoissaan. Teatterit ovat myös tehneet hartiavoimin työtä oikeutuksensa eteen. Niin ajattelen. Kynnystä mataloitetaan, tehdään yleisötyötä, kohdataan muissakin muodoissa kuin esityksissä. Iloitsen yleisötyöstä, iloitsen jokaisesta kävijästä mihin tahansa esitysmuotoon, -lajiin, esitykselliseen kohtaamiseen, tilaan tai tapahtumapaikkaan. Iloitsen joukkovoimasta, iloitsen yhteistekijyydestä, iloitsen kaikesta siitä muusta toiminnasta, jolle teatterit ovensa avaavat ja jonka ne tiloissaan mahdollistavat.

Jos kaupunginteatterikone yskii ja on huonossa hapessa, siitä kärsii koko ala. Leikkaukset jättävät arpia. Arvet altistavat aiempaa riskittömämmälle ja yhdenmukaisemmalle ohjelmistolle, varman päälle pelaamiselle.

Jos leikkauksista jää arpia, niin entä sitten se näyttämöruumis, joka on syntymästään saakka aliravittu? Sitähän rahoituslain ulkopuolinen kenttä on. Se sinnittelee, niin kuin ihmisruumis sinnittelee puutostilassa. Siitäkin kertovat tilastot, kertovat sen, että rahaa on tekemiselle jostain vain raapaistava, mutta entä palkka taidetyöstä?

Tilastojen pohjalta voi siirtyä pohdiskelemaan, mitkä ovat elävän esityksen mahdollisuudet digiajassa. Jokainen ohjelmistoluetteloiden teos ja sen tekijät puoltavat omalla tavallaan paikkaansa ja oikeutustaan. Jokainen teos ratkaisee, artikuloi ja päivittää sen, mistä esityksissä ja esittämisessä on kyse. Tilastojen pohjalta voi harjoittaa myös arvopohdintaa. Tilastojen taakse, käy!
 

Kesäteatteri on the road

Teatteri Tie – Johanna Ahonen ja Hannu Raatikainen kiertävät Henkilö V:llä ja Vinsentillä pitkin kesää. Vaasasta alkavalla kahden ihmisen turneella on nelisenkymmentä esitystä eri paikkakunnilla. Eläköön yksinkertaiset ideat. Mukana autossa kulkee nouseva katsomo, joka voidaan sijoittaa mihin tahansa. Ja jos sataa, niin sitten ollaan sisällä. Vaasasta lähdetään kohti Lappia, Utsjoelle, Kittilään, Sodankylään ja sitten alas. Forssassa 12.8. ja vielä yksi keikka Sonkajärvellä. Sitten jatkuu matka ensi kesänä. Sankarikesäteatterikiertämistä. Commedia dell´arte elää Suomen kesässä.
 

Kesäteatteripäivänä teatteriin 

TINFO on julistanut jo parina vuotena juhannuksen jälkeisen perjantain kansalliseksi kesäteatteripäiväksi. Tänä vuonna sitä vietetään 29.6. Miksikö? No siksi, että se on superpäivä, kaikkien kesäteatteriensi-iltailtojen kantaäiti, jonka helmoista tuona perjantaina pelmahtaa 39 ensi-iltaa – varmaan enemmänkin mutta tämänkokoisen saaliin olemme saaneet ensi-iltojen verkkopalveluun.

Tiedoksi. Juuri tuolloin on MM-kisoissa välipäivä, jolloin televisio näyttää vain koosteita edellispäivän peleistä. Kansallisena kesäteatteripäivänä ehtii hyvin teatteriin. Lauantaina 30.6. alkavat neljännesvälierät.

Vielä muutama viikko duunia. Future is Present Tampereen Teatterikesässä miltei jo täällä. Välissä tuo sohvaperunointi. Kesää!

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät