13.02.2025
Thalia-finalistit 2025. Äänestä suosikkiasi
Teatterin tiedotuskeskus TINFO jakaa Vuoden esityksen Thalia-palkinnon yhteiskunnallista keskustelua herättävälle, uusia yleisöryhmiä houkuttelevalle, kansainvälisesti menestyneelle tai muuten erityisen ansioituneelle esitykselle, joka siten synnyttää keskustelua teatteritaiteen merkityksestä.
Julkaisemme nyt toimittajaesiraadin valitsemat seitsemän finalistia. Näistä yleisö pääsee äänestämään suosikkiaan. Eniten ääniä saanut voittaa. Avaa äänestyslomake, lomake on avoinna su 2.3.2025 saakka.
Finalistit Vuoden esityksen Thalia-palkinnon saajaksi 2025 ovat:
- Angels in America. Suomen Kansallisteatteri. Ensi-ilta 9.10.2024.
- Eerika Rantasen tähänastinen elämä. Jyväskylän kaupunginteatteri, Tampereen Teatteri ja Suomen Kansallisteatteri. Kantaesitys 2.3.2024.
- Ihminen parhaan kykynsä mukaan. Saaristo-ooppera, Turun kaupunginteatteri ja Turun Filharmoninen orkesteri. Kantaesitys 4.4.2024.
- Julius – kaukaisella tähdellä oman päänsä sisällä. Rovaniemen Teatteri. Kantaesitys 15.2.2024.
- Sinkkipojat. Helsinki 98. Kantaesitys 23.4.2024.
- Te naiset! Tahdon laulaa. Lina Patrikainen, Kuopion kaupunginteatteri. Kantaesitys 7.2.2024.
- Uuteen nousuun. Q-teatteri. Kantaesitys 15.2.2024.
Thalia-palkinto jaetaan esittävän taiteen yhteisessä iltajuhlassa maanantaina 24.3.2025.
Esiraati
Vuoden esityksen Thalia-palkintoa varten teatteri-Suomi on jaettu viiteen alueeseen. TINFO kutsui esiraatiin kullakin alueella työskentelevän esittävästä taiteesta kirjoittavan kulttuuritoimittajan tai vapaan kriitikon.
Vuoden 2025 Thalia-palkinnon esiraatina ovat toimineet: Irmeli Haapanen Turun Sanomista, Maria Jyrkäs Lapin Kansasta, nykyisin mm. Savon Sanomiin kirjoittava Teppo Kulmala, Keskisuomalaisen avustajakuntaan kuuluva Anna-Mari Laulumaa ja Tuomas Rantanen Voima-lehdestä.
Perustelut
Suomen Kansallisteatteri: Angels in America
Tony Kushnerin 1990-luvun alussa kirjoittama klassikkonäytelmä ruotii hyvin aika- ja paikkasidonnaisesti silloisen New Yorkin AIDS-epidemian ja reaganilaista uuskonservatismin vaikutuksia. Onnistuneen uuden käännöksen, osaavan ohjauksen ja sitoutuneen näyttelijäntyön kautta teos on päivittynyt hämmentävän voimakkaasti tässä ajassa puhuttelevaksi teatteriksi.
Samalla kun lyhennettynäkin nelituntinen näytelmä säilyttää jännitteensä koko matkansa ajan, se osoittaa vastaansanomattomasti, kuinka rasismiin, vähemmistöjen syrjintään, luokkajakoon, itsekkyyteen ja terveysturvallisuuteen liittyvät teemat ovat jälleen ikävän ajankohtaisia.
Tuomas Rantanen, Voima-lehti
Kuva: Mitro Härkönen
Jyväskylän kaupunginteatterin, Tampereen Teatterin ja Suomen Kansallisteatterin yhteistuotanto: Eerika Rantasen tähänastinen elämä
Esitys on tekijöiden tarinoista syntynyt sukupolvinäytelmä, tytön kasvutarina, lähihistorian kuvaus. Läsnäoleva näyttelijäntyö ja livemusiikki tuovat näkyville kauniisti feminiiniä kokemusta; kehollisuutta, intuitiivisuutta, tunteita, aavistuksia. Dramaturgia ja toteutus on moniulotteinen ja kekseliäs. Videot, lavasteet, puvut noudattavat samaa tyylilajia. Kokonaisuus on taidokkaalla ja itsensä alttiiksi laittavalla näyttelijäntyöllä katsojan sielua syvästi koskettava teos.
Anna-Mari Laulumaa, Keskisuomalainen
Kuva: Jiri Halttunen
Saaristo-ooppera, Turun Kaupunginteatteri, Turun filharmoninen orkesteri: Ihminen parhaan kykynsä mukaan
Tommi Kinnusen kirjoittama, Joel Järventaustan säveltämä ja Pertti Sveholmin ohjaama uutuus oli komea osoitus vapaan kentän ja instituutioiden välisestä yhteistyöstä sekä oopperan elinvoimaisuudesta ja kyvystä puhutella katsojaa. Sodan olosuhteessa käytiin läpi tärkeitä teemoja kuten nähdyksi ja hyväksytyksi tulemista sekä rohkeutta olla oma itsensä. Laulu- ja puheroolin yhdistelmä (baritoni Waltteri Torikka ja näyttelijä Pihla Penttinen) teki teoksesta helposti lähestyttävän myös uusille oopperayleisöille.
Irmeli Haapanen, Turun Sanomat
Kuva: Turun Kaupunginteatteri
Rovaniemen Teatteri: Julius – Kaukaisella tähdellä oman päänsä sisällä
Esitys antaa äänen yhdelle tämän ajan väärinymmärretyimmistä hahmoista: yläkouluikäiselle yksinäiselle pojalle – ja siten tuo näyttämölle uskottavan nykypäivän nuoren.
Se auttaa nuoria käsittelemään oman elämänsä vaikeita asioita, houkuttelee heitä teatterin pariin ja tuulettaa paikoin ummehtunuttakin teatterikäsitystä.
Esitys etsii rohkeasti uusia teatteri-ilmaisun keinoja yhdistämällä perinteiseen puhenäytelmään virtuaaliteknologiaa. Tärkeässä osassa on virtuaalinen roolihahmo, joka puhuu, liikkuu ja reagoi reaaliajassa. Koko esillepano on mykistävä: pienelle näyttämölle on tuotu koko universumi.
Juliuksen teema on silti iäton ja ajaton, ja esitys koskettaa niin nuorta kuin vanhaa katsojaa.
Maria Jyrkäs, Lapin Kansa
Kuva: Petri Teppo
Helsinki 98: Sinkkipojat
Suomalais-venäläisen teatteriryhmän Svetlana Aleksijevitšin dokumenttiromaanin näyttämösovituksen persoonallinen ilmaisukieli ja sitoutunut näyttelijätyö vahvistavat dramaattista tulkintaa, jossa Neuvostoliiton Afganistanissa käymän sota rinnastuu Venäjän hyökkäykseen Ukrainaan.
Alkuteoksen traagisen ankea kuva totalitaristisen yhteiskunnan käymästä turhasta sodasta siivittyy Vuosaaren vanhan koulurakennuksen karuihin olosuhteisiin kekseliäästi luotujen ja symbolisesti voimakkaiden lavastus- ja rekvisiittaratkaisujen kautta.
Tuomas Rantanen, Voima-lehti
Kuva: Jouko Kivimäki
Lina Patrikainen / Kuopion kaupunginteatteri: Te naiset! Tahdon laulaa
Te naiset! eli Lina Patrikaisen Tahdon laulaa on koskettava tulkintakulma eri tilanteisiin naisen ja naisten elämässä sekä yleensä ihmisyyden vaiheissa. Tapio Nykäsen sovituksellinen ja säestyksellinen osuus toimii hyvin myös dialogina. Patrikaisen laulu ja fysiikka ottavat tunteet ja motiivit dynaamisesti ja ilmeikkäästi haltuun. Etupäässä tutuin, merkityksiltään uudistuvin kappalein sekä näyttämötekniikan osuessa syntyy dramaturgisesti särmikäs ja myös eheä kokokuva. Kiitos, kun teatteri mahdollistaa tekijöiden itsenäisiä tuotantoja.
Teppo Kulmala, Savon Sanomat
Kuva: Karri Lämpsä
Q-teatteri: Uuteen nousuun
Uuteen nousuun on kaikilla osa-alueillaan erinomaista teatteria, jossa vahvan näyttelijätyön rinnalla ääni-, valo- ja videosuunnittelua myöten näkyy, miten koko työryhmän yhteinen tuotos on enemmän kuin osiensa summa. Vaikka teoksen pääaiheena käsitellään 1990-luvun kulttuurimurrokseen ja lamaan liittyviä lapsuuden kokemuksia, sen näkökulma laajenee pysäyttävästi käsittelemään yleensä muistojen merkitystä, aikuistumista, yhteiskunnallisuuden ja arjen lomittumista sekä elämän absurdin traagista ja koomista olemusta.
Kaiken muun ohella teos ilmentää sukupolviteatterina tunnetun Q-teatterin sukupolvenvaihdosta hilpeän kunnioittavalla tavalla.
Tuomas Rantanen, Voima-lehti
Kuva: Pate Pesonius
Lue tarkemmin Thalia-palkinnon valitsemisesta ja esiraadin toimittajista