11.01.2018

Hanna blogikuva

Tulevaisuuden tekoja

Mikä vuodessa oli arvokkainta, mikä tuotti toivoa paremmasta ja loi uskoa tulevaisuuteen? Tällaista kyselin itseltäni uuden vuoden kynnyksellä.

Hallinto-oikeus kumosi näyttelijä-ohjaaja Bakr Hasanin kielteisen turvapaikkapäätöksen. Sanan- ja ilmaisunvapaus voitti. Kiertuenäyttämö ja sen Toinen koti -projekti, ja koko teatteriyhteisön yhteinen toiminta sai aikaan jotain. Jotta oikeus ja kohtuus tapahtuisivat myös tulevaisuudessa ja meidän kaikkien ja Maahanmuuttoviraston ymmärrys lisääntyisi, ArtsEqual-hanke, Kiertuenäyttämö ja Toinen koti laativat yhdessä toimenpidesuosituksen Taiteilija turvapaikanhakijana ja kansainvälisen suojelun kohteena. Vielä ehtii nähdä Toisen kodin

Toinen arvokas asia oli Globe Art Pointin syntyminen.

Enää ei ole paluuta vaikenemisen eikä sivuun katsomisen kulttuuriin, kun kyse on seksuaalisesta häirinnästä. Sen osoittivat #metoo-kampanja ja Kallion ilmaisulukion tapahtumista käynnistynyt liikehdintä Suomessa. Jatkoa seuraa

TINFO vuonna 2018

Tästä tulee toivon mukaan hyvä vuosi. Luovan Euroopan hakemuksemme EDGE Performance Design on/at the Edge lähti arvioitsijoiden käsittelyyn. Kesän kulmilla selviää, saammeko esityssuunnittelijoiden kansainvälisen liikkuvuuden hankkeelle rahoitusta. SKR:n Taide toiseen -apurahalla mahdollistuneen Uudet eurooppalaiset yleisöt -ohjelmamme haku on avoinna tammikuun loppuun asti. Jännittää. Toivottavasti tällä pystymme vastaamaan siihen tarvehuutoon, joka kentältä on kuulunut, ja saamaan aikaan kestävää kansainvälisyyttä. Viro-yhteistyöhanke Otsa odottaa Hyden paluuta. Tampereen teatterikesän kanssa olemme suunnittelemassa uudenlaista kansainvälisten kuraattorien ja programmereiden kohtaamista.

Parhaillaan tehdään vossien (ja Kansallisteatterin) palkkatilastoja, myös niiden ohjelmistotilastojen tekeminen on loppusuoralla. Tänä vuonna kiritetään aikatauluja niin, että Teatteritilastot saadaan valmiiksi jo ennen juhannusta. Kiitokset jo etukäteen kaikille niille, jotka teattereissa tuottavat kaiken tarvittavan tiedon. Kulttuurin rahoitusuudistus toteutuessaan tulee uudistamaan myös tilastointia. Olemme valmiina.

Tutkimusrintamalla meitä odottaa selvityksen teko Teatterikorkeakoulun näyttelijäopiskelijoista ja valmistuneiden työllistymisestä.

Ja viestintämme. Yritämme edelleen petrata, ennakoida tulevaa ja vastata kaikkiin kentän tarpeisiin. En ole mikään numeronikkari ja määriin tuijottaja, mutta kyllä on syvästi tyydyttävää, että meidän TINFO-tiedotteemme tilaajamäärät ovat aina vain kasvaneet. Seitsemässä vuodessa 1130 uutta lukijaa lisää. Tämä velvoittaa, herättää kiitollisuutta ja kunnioitusta. Ja teemme kaikkemme, jotta uutisia jaetaan myös muita kanavia pitkin. Yhteisöllistä toimintaa. Teidän uutisianne, teistä, teille, teidän kanssanne. Yhdessä.

Kaikessa toiminnassamme on oikeastaan kyse yhdessä tekemisestä. TINFO on olemassa koko yhteisön hyväksi.

Aktiivimallia ja omatoimista työnhakua

Ei vielä riittänyt aktiivimalli, nyt vielä päälle omatoimisen työnhaun malli. Lisäksi työttömän täytyy olla aktiivisessa yhteydessä työvoimaviranomaisiin, joita TE-keskuksissa ei ole kuin nimeksi. Kuka ne työttömien viikoittaiset sähköiset yhteydenottoraportit TE-keskuksessa lukee?  

Ajattelen nyt niitä Näyttelijäliiton ja Temen freelancereita, joilta ei työhaluja puutu ja jotka tekevät kaikkensa, jotta työtä ja keikkaa löytyisi. Mutta jos ei, niin ei. Varautukaa teatterit, tuotantoyhtiöt, roolituspalvelut, spiikkausvälitykset, tv, radio jne. jne. työhakemusten tulvaan.

Minkälaista uravalmennusta tai työvoimakoulutusta esittävien taiteiden taiteilijoille on tarjolla?

Työelämäkurssilla – miten selviän

Teatterikorkeakoulun kandeille järjestetään aina tammikuussa työelämäkurssi. Rooteliini on perinteisesti kuulunut teatterin ”rahoitus ja rakenteet”. Tärkeätä, mutta ei ehkä sitä, mitä kandit tuossa vaiheessa kaipaavat suuntautuessaan maisteriopintoihin. Ahmaisinkin sitten vapaaehtoisesti itselleni palan, josta en tiedä, miten selviän. Pian selviää. Huh!

Yritän hahmotella kaikkia niitä eri kenttiä, joilla tulevat alan ammattilaiset työskentelevät. Kiitän jo nyt radiota ja spiikkerivälitysyrityksiä, jotka antoivat tietojaan! Pieninä palasina maailmalla on teatterilaisen leipä. Toimeentulo on vähintä, mitä jokainen haluaa merkityksellisestä työstään saada.

Kun tätä kaikkea tutkailin, osui silmiin mediatutkija Henry Jenkins ja hänen näkemyksensä kaikista niistä kulttuurisista ja sosiaalisista taidoista, joita tarvitaan aktiiviseen osallisuuteen. Lista on riemastuttava Teatterikorkeakoulun opiskelijoiden ja ylipäätään esittävien taiteiden asiantuntijuuden näkökulmasta.

Jenkinsin mukaan tarvitaan mm. kykyä luovaan ongelmanratkaisuun uusissa ympäristöissä, kykyä omaksua ja improvisoida vaihtoehtoisia identiteettejä ja rooleja, kykyä tulkita ja rakentaa simuloituja malleja tosielämän prosesseista. Aktiivinen osallisuus vaatii lisäksi kykyä kierrättää ja miksata merkityksellisesti eri medioiden sisältöä, kykyä monisuorittamiseen, kollektiivista älykkyyttä, jossa jaetaan tietoja ja työskennellään yhteistyössä toisten kanssa yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ja vielä: kykyä verkostoitua, kykyä kommunikoida monimuotoisissa yhteisöissä ja kunnioittaa erilaisia näkemyksiä.

Mantelitumake ja peräsuolilima

Teatteri Takomossa Hanna Rytin ja työryhmän Aina on joku syy esityksellistää, kokemuksellistaa ja ruumiillistaa masennuksen. Se on esitystutkielma. Tältä kaikelta se tuntuu masentuneen sisällä. Tässä ovat ne moninaiset syyt.

Esitys vie meidät sekä aivotoimintaan, ruuansulatukseen, varhaisiin kokemuksiin. Se vie myös masennuksen uhriuttamisesta pois. Keskisormi sille ja meille, jotka emme ymmärrä. Tämä on ilmiselvästi tärkeää. Siitä kertovat monen katsojan ilmeet ja reaktiot. Masennus on miltei sairaustilastojen kärjessä, heti sepelvaltimotaudin jälkeen. Sairaus tuottaa kärsimystä, saa toimintakyvyn katoamaan ja aiheuttaa ennenaikaista kuolemaa. 

 

Aiemmin ilmestyneet Hanna Helavuoren Merkinnät työpäiväkirjasta