18.02.2021
Turvaväliperformanssi
Turhautuminen tukalaan tilanteeseen synnytti turvaväliperformanssin. Striimattu teatteriesitys voi antaa tilaisuuden kokeilevaan kameratyöskentelyyn. Toinen ääni pyrkii asenteisiin vaikuttamalla kristallisoimaan kritiikin merkitystä journalismille ja esittävän taiteen ekosysteemissä. Linnea Staran Huomioita tällä viikolla.
TINFO tällä viikolla
Uusia tukipaketteja tulossa
Tiistaina seurattiin Esitys käynnissä -performanssia ympäri Suomea. Kantaaottavan performanssin tarkoitus oli muistuttaa ihmisiä tapahtuma-alasta asettamalla ihminen, tuoli ja kyltti julkiselle paikalle riittävin turvavälein ja maskeineen. Ja niin ihminen asettui kuvittelemaan edessään tapahtuvaa esitystä lumihankeen (Pohjois-Karjalan kansanteatteri Pokka), Paraisten keskuspuistoon (Teaterboulage), ostoskeskukseen (Lappeenrannan kaupunginteatteri), Tampereen Itsenäisyydenkadulle (Tampereen Ylioppilasteatteri), Eduskuntatalon rappusille (Kielo Dance Company) ja lukuisten teattereiden edustalle. Puolen tunnin ajan performanssi muistutti toivottavasti ohikulkijoita myös tapahtuma-alan turvajärjestelyistä.
Samalla tartuntojen ilmaantuvuus jatkaa nousuaan Uudellamaalla. Tartuntojen määrä oli viime viikolla lähes viime vuoden vastaavissa huippulukemissa. Teattereiden jatkaessa jälleen kerran sulkujaan, muiden toimialojen rajoituksia esitetään “pohdittavaksi”.
Mitta on monella täyttynyt.
Taidemuseoiden johtajat vetosivat tiistaina, että museotoiminta avattaisiin rajoitetusti. Tänään valtakunnallisten taiteilijajärjestöjen yhteistyöjärjestö Forum Artis julkaisi puolestaan ministereille avoimen kirjeen, jossa järjestö muun muassa tiedustelee Suomen Exit-strategian aikataulua.
Kulttuuriministeri Annika Saarikko lupasi eilen kolme eri tukitoimea kulttuurialalle, joista yksi kohdentuisi freelancereille ja vapaan kentän toimijoille. Tukipaketin valmistelut ovat niin pitkällä, että sen esittely tapahtunee lähipäivinä.
Tuki tulee tarpeeseen, jos se vaan kohteensa tavoittaa. Saimme viime viikolla aineiston opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) kyselystä koronan vaikutuksista taiteen, kulttuurin ja luovien alojen toimintaan, kysely oli käynnissä 18.1.–1.2.2021. Vastausten pohjalta laadimme OKM:lle raportin teatterin ja esitystaiteen osalta. Aineistosta huokuu toimialamme epätoivo, pelko, kaipuu, turhautuminen, mutta myös usko tulevaan. Kyselyn 165 vastaajaa edustivat joko itseään henkilöinä tai yhdistystä, yritystä, kunnallista teatteria, säätiötä tai osuuskuntaa. Vastaajia oli koko Suomesta, jopa Ahvenanmaalta. Tämän pohjalta päivitimme viime kevään tilannekuvaa teatterin ja esitystaiteen alalta.
Observerat
Steg i nya riktningar
Under det senaste året har det varit möjligt att se ett flertal föreställningsupptagningar på nätet, men inte särdeles många fall där man utforskat kamerans möjligheter att ge det performativa en till dimension. Zodiak gjorde det delvis förra veckan, och på tisdag såg jag äntligen Manning är fri, en strömmad performativ läsning på Viirus PLAY av Ole Øwre och Rosa Woldhek. Jag så att säga fastnade i rutan – jo, det kan vara svårt att inte ‘zappa’ också på datorn mellan olika webbläsare, Word-dokument och andra appar medan man lyssnar på en strömmad föreställning ... Vilken fin, genomtänkt, utforskande läsning! Kameraarbetet lär ha funnits med i arbetsgruppens plan redan från början, kanske det därför också kändes som ett ömsesidigt utforskande, snarare en än upptagning eller något som producerats för kameran. Jag skulle gärna se hur Ole och Rosa kan ta ett steg vidare i samma riktning.
Toinen ääni
Maaria Ylikangas, Kritiikki näkyy! -hanke
Maaria Ylikangas on kirjallisuuskriitikko ja toimittaja sekä Kritiikki näkyy! -hankkeen projektikoordinaattori. Ennen siirtymistään tähän uuteen hankkeeseen lokakuussa 2020, hän toimi Nuori Voima -lehden päätoimittajana. Ylikankaalla on pitkäaikaista kokemusta kritiikin ja sen rakenteiden kehittämisestä, hän on arvostettu kirjallisuuden kriitikkona sekä kirjoittajien ohjaamisen opettajana.
Kritiikki näkyy! on kolmivuotinen Koneen säätiön tukema hanke, jonka kautta pienille ja keskisuurille sanomalehdille tarjotaan mahdollisuus julkaista kritiikkiä lähiseudun taidetapahtumista. Hankkeen tarkoituksena on tuoda erilaisten ihmisten osallisuutta yhteisessä julkisessa keskustelussa näkyville ja kuuluville ja antaa palautetta, vastata kysymyksiin ja tarjota keskustelutukea kriitikoille ja lisäksi järjestää residenssejä sekä seminaareja. Esittävän taiteen ekosysteemissä unohtuu välillä sen laidoilla toimivat kriitikot – miten pandemia on koskettanut heitä? Mitä Maaria Ylikankaan viikkoon on kuulunut?
Maaria Ylikangas: Takana on aika tiivis viikko – meillä on pian menossa painoon Kritiikki näkyy! -hankkeen ensimmäinen Yhteinen kritiikki -käsikirja, jota toimittaa Heidi Backström, mutta jota myös minä oikoluen. Olemme myös kehittelemässä tutkimusyhteistyötä göteborgilaisen Nordicom-mediatutkimuksen laitoksen kanssa tuleville vuosille, ja saimme juuri kansainvälisen webinaarin päivät sovittua tuleville vuosille. Tulemme käsittelemään inkluusiota ja diversiteettiä, kritiikkiä ja politiikkaa sekä rahaa ja rakenteita.
Kuten hankkeemmekin nimi sanoo, tavoitteemme on edistää kritiikin näkyvyyttä ja sen merkityksen kirkastamista. Miten kritiikkiä voi käyttää journalismin välineenä? Miten tukea paikallislehtien kritiikkiä? Ja miten edistää inkluusiota ja saavutettavuutta kritiikin parissa?
Suomessa on alueellista ja paikallista mediaa, ja etenkin paikallisissa toimituksissa kritiikin asema vaihtelee todella paljon. Hyviä kulttuuritoimituksia löytyy, mutta edelleen on vanhoillisia asenteita niin kriitikoita kuin kritiikkiä kohtaan. Kritiikki mielipide-journalismina houkuttelee kyllä lukijoita, mutta kritiikit eivät tavallisesti ole lehtien luetuimpia juttuja, joten ne ovat valtamediassa marginaalinen laji josta ei ole hyötyä kaupallisesti. Tämän kanssa joudumme varmaan tulemaan toimeen pitkään, mutta tätä asennetta voidaan myös työstää paljon. Meillä on välineitä, joiden kautta voimme luoda hyviä alkuja, joille toivottavasti hankkeen päätyttyä löytyy jatkoa.
Korona on vaikuttanut myös meidän toimintaamme – lähikritiikkiä kirjoittaessa pitäisi pystyä painottamaan paikallisia tapahtumia, mutta kun niitä ei ole... Itse tapahtumia emme pysty järjestämään, ja suunnitelmissa oleva lähialueiden residenssivaihto on sekin vaarassa tämän tilanteen vuoksi.
Teatterin, tanssin ja sirkuksen kohdalla kritiikin painotus on siirtynyt tallenteista kirjoittamiseen, mutta tämä on vielä hyvin alkuvaiheessa. Kuvittelisin, että siitä varmaan vielä tulee keskustelua. Pandemia on vaikuttanut myös kriitikkojen elinkeinoon. Suomen arvostelijain liitto ry:llä on noin 800 jäsentä, mutta useimmin kritiikit ovat kulttuuritoimitusten tekemiä, päätoimisesti kriitikkona toimivia henkilöitä ei ole Suomessa kovin montaa.