03.09.2020
Vahva hauras laji
FM Linnea Stara on aloittanut pestinsä Teatterin tiedotuskeskus ry:n (TINFO) johtajana 1.9.2020. Heti tervetulotoivotusten jälkeen haluamme tietää lisää Linnean näkemyksistä siitä, mikä häntä uudessa tehtävässään odottaa ja mitä hän itse siltä odottaa. Pyydämme häntä myös luonnehtimaan sitä ympäröivää todellisuutta, jossa TINFO toimii. Uusi johtaja saa tässä myös tilaisuuden kertoa omin sanoin: Kuka on Linnea Stara ja mistä tulet?
Linnea Stara: Olen savolaisen ja ruotsinkielisen pohjanmaalaisen kulttuuriperimän kotona saanut filosofian maisteri. Teatteri avautui minulle lapsena Pietarsaaressa ensin elämäkertojen kautta, myöhemmin näytelmien. Luin esimerkiksi rippileirillä hartaasti Laurence Olivierin elämäkertaa, ja tein samana kesänä pyhiinvaelluksen Old Vic -teatteriin.
Ylioppilaskirjoitusten jälkeen muutin Helsinkiin opiskelemaan teatteritiedettä. Helsingin yliopistossa opiskelijana, opettajana ja jatko-opinnoissa olin yhteensä 15 vuotta. Palasin Chicagosta vaiheikkaan ja innostavan vaihto-opintovuoden jälkeen 2008, ja kirjoitin muutaman vuoden teatteriarvosteluja muun muassa Hufvudstadsbladetiin ja silloiseen Teatteri-lehteen.
Vuonna 2013 kirjoitin selvityksen Svenska kulturfondenille suomenruotsalaisen teatterikentän toimintamahdollisuuksista, ja samana syksynä päädyin Svenska Teaterniin dramaturgiksi. Viiden vuoden aikana opin paljon laitosteatterin toimintalogiikasta ja taiteellisesta suunnittelusta.
Pari vuotta sitten siirryin suomenruotsalaisten näytelmäkirjailijoiden järjestöön, Labbetiin toiminnanjohtajaksi yhdessä näytelmäkirjailija Christoffer Mellgrenin kanssa. Saimme vapauden kehittää pientä yhdistystä nimenomaan näytelmäkirjailijoiden näkökannalta, ja viihdyin osa-aikatyössäni hyvin. Kun sitten TINFOssa tuli johtajan paikka auki, en kuitenkaan voinut olla hakematta. Pidän haasteista, uuden oppimisesta ja monipuolisesta työstä.
Miksi TINFO?
LS: Olen toiminut tutkijana, kirjoittanut arvosteluja ja muutenkin ollut osana teatterin koneistoa teatteritieteen opintojeni jälkeen. Minua kiehtoo esittävässä taiteessa niin sen historia, kokemuksellisuus kuin myös sen yhteiskunnallinen vaikutus. Harvassa teatterialan työssä voi toimia yhtä monipuolisesti esittävän taiteen peruskysymysten äärellä kuin TINFOssa.
Hanna Helavuori on osoittanut, miten aikaansa seuraava ja ennakoiva tiedotuskeskus voi täydentää esittävän taiteen kenttää ja olla osa sen ekosysteemiä. Olen innoissani siitä, että voin liittyä ammattitaitoiseen ja alaan intohimoisesti suhtautuvaan työyhteisöön, jonka kanssa yhdessä edistää suomalaista esittävää taidetta ja näytelmäkirjallisuutta.
Mikä TINFOn merkitys on kriisien ajan maailmassa?
LS: TINFO on asiantuntija, jonka tieto perustuu tilastoihin ja analyysiin ja taito kokemukseen, oppimiseen ja kouluttautumiseen. Kriisien ajan maailmassa, jossa media elää nopeudesta, tietoa tulee eteemme vyörymällä ja pelon kulttuuria ruokitaan mielikuvilla, kestävällä asiantuntijatiedolla ja -osaamisella on suuri merkitys. Aikakautena, jolloin kaikki esityksellistyy, on tärkeää edesauttaa esittämisen lukutaitoa yhteiskunnassa laajemminkin.
vastakarvaan nopealle reagoimiselle, puolihuolimattomille ”tykkäyksille”
On hienoa työskennellä taidelajin parissa, joka kulkee vastakarvaan nopealle reagoimiselle, puolihuolimattomille ”tykkäyksille” ja sen sijaan pyrkii kyseenalaistamaan meille syötettäviä “totuuksia”, kannustamaan ajatteluun ja luomaan yhteisöllisyyttä. Koronakriisin takia esittävän taiteen kentän haasteet ovat myös tuskallisen todellisia: Mitkä ovat kestävän taiteellisen teatterin strategiat taloudellisesti epävarmassa ajassa? Miten ylläpitää liikkuvuutta ja verkostoja rajojen ollessa kiinni? Miten taata taiteen tekijöiden toimeentulo? Mutta myös, mitä tämä viimeisin kriisi opettaa meille toimintatavoistamme, ja mitä muutettavaa niissä saattaa olla? TINFO on tässä työssä keskeinen toimija: tilastoijana, viestijänä, välittäjänä ja vaikuttajana.
Mikä on teatterin ja esitystaiteen asema suomalaisessa todellisuudessa?
LS: Esittävän taiteen tilastot kertovat yhä tarinaa Suomesta teatterin luvattuna maana, jossa teatteritoimijat ja muut esittävän taiteen tekijät ovat yhteiskunnallisesti aktiivisia, tiedonvälittäjiä ja virkeään harrastustoimintaan innoittavia. Meillä teatteri ja esitystaide nähdään osana demokraattista yhteiskuntaa, jonka tulisi tavoittaa mahdollisimman moni.
Lapsuudessani 1980-luvulla Pietarsaaressa teatteri, saati esitystaide ei kuitenkaan välttämättä ollut osa omaa todellisuuttani. Turkan nimi tuli tutuksi uutisista, mutta se oli varmaan siinä. Näkemykseni esittävästä taiteesta avartui vasta muutettuani Helsinkiin.
olen tietoinen siitä, etteivät teatteri ja esitystaide suinkaan tavoita kaikkia
Niinpä olen tietoinen siitä, etteivät teatteri ja esitystaide suinkaan tavoita kaikkia ja samalla siitä, miten terveellistä jokaiselle on, että elävä taide ajoittain pääsisi horjuttamaan maailmankuvaamme. Miten tärkeää näinä päivinä olisi oppia sietämään ei-ymmärtämistä, kohtaamaan omia tunteitaan ja tarinoita, joissa ei ole yhtä totuutta. Teatterilla ja esitystaiteella olisi näin lunastettavissa todella merkittävä asema meidän jokaisen elämässä.
Kaikenlaisten taloudellisten uhkien, alueellisten epätasa-arvoisuuksien kasvun ja viihteellisyyden yleistymisen lisäksi meneillään oleva koronakriisi on osoittanut, miten hauras laji teatteri – joka kokoaa katsojia ympärilleen jopa säädellen heidän sydämenlyöntiään – on poikkeuksellisina aikoina. Voi vain toivoa, että syksyn aikana syttyy oikea talkoohenki yleisön piirissä. Me tarvitsemme elävää taidetta, joten maskit päälle ja mars.
TINFO / Sari Havukainen, 1.9. 2020