Karmeita lukuja 

 

 

TINFOssa kokoamme parhaillaan vuoden 2020 esittävän taiteen tilastoja. Piia Volmari, joka on laatinut alan tilastoja jo kymmenisen vuotta, on muutaman viikon ajan tuskaisena huudahtanut milloin chatissä, milloin viereisestä huoneesta, “Nämä luvut ovat aivan karmeita!”. Tilastotaulukot, jotka tavallisesti vievät tilastokirjasta kokonaisia sivuja, ovatkin typistyneet muutaman rivin mittaisiksi. Olemme pohtineet, miten pystymme havainnollistamaan tätä pandemian vuotta, jolloin muuten niin vakaat esittävän taiteen tilastot romahtivat. Miten muistuttaa lukijaa siitä, että kyseessä oli poikkeuksellinen vuosi. Esittävän taiteen tilastot - teatterin, tanssin ja sirkuksen vuosi 2020 -julkaisu tulee olemaan omalta osaltaan niin sanotusti, performatiivinen.  

 

Säästötoimenpiteistä johtuen tilastokirjasta ei valitettavasti enää oteta yhtä suurta painosta kuin aikaisemmin. Esittävän taiteen tilastokirja lähtee painettuna kuten ennenkin, muun muassa opetus- ja kulttuuriministeriöön, työ- ja elinkeinoministeriöön, sivistysvaliokunnan jäsenille, Taiteen edistämiskeskukselle, muille keskeisille rahoittajille sekä keskeisille opetus- ja tutkimuslaitoksille tiedoksi ja muistutukseksi viime vuoden päätösten seurauksista. Julkaisu tulee jatkossakin olemaan vapaasti saatavilla TINFO-verkkosivuilla, ja painetun julkaisun saa kuka tahansa itselleen tilaamalla sen ennakkoon. Tilaa heti tai viimeistään elokuun alussa. 

 

Käymme päivittäin läpi alan karmeita lukuja, säästämme omassa toiminnassamme muun muassa vähentämällä suhteellisen pieniä paino- ja postituskustannuksia, mutta kaikesta huolimatta, uskoa tulevaan on. Hankkeidemme kautta kantautuu lähes joka viikko hyviä uutisia syksyn kansainvälisistä festareista, joita on siirretty kerta toisensa jälkeen – ja niillä esiintyvistä suomalaisista teatteri- ja esitystaiteen ryhmistä. Pipsa Longan näytelmä Neljän päivän läheisyys luetaan tänään Kööpenhaminassa osana Pink Pavillion -lukudraamafestivaalia!  Toisissa tiloissa lähtee syksyllä Wiener Festwochenille! Kansainväliset asiantuntijavieraat ovat jo koputtamassa oveen ja innolla saapumassa Suomeen, mikäli vain pääsevät. Hankkeita suunnitellaan niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Uskoa löytyy.  

 

Ja jos sitä uskoa sattuisi tarvitsemaan lisää, sitä myös löytää. Katsoin eilen Di små undi jordi (‘Pienet maan alla’, pietarsaarelaisittain) -esitystä, jossa 10-vuotias veljenpoikani Teo esiintyi Wava-opiston harrastajateatteriryhmässä. He ovat vuoden aikana työskennelleet “rajat”-käsitteen kanssa ja harjoitelleet interaktiivisuutta ja yhteistyötä ryhmätyöskentelyn muodossa. He ovat itse tehneet esityspukunsa ja kasvonaamionsa, suunnitelleet lavastusta ja harjoitelleet tarinan kertomista. Lopputuloksena oli esitys, josta näkyi niin kymmenvuotiaiden mietteet muukalaispelosta ja vieraan kohtaamisesta kuin yhdessä tekemisen ilosta.   

 

 

 

 

Anni Leino: Olen täynnä valoisia tulevaisuudennäkymiä! Tuosta tämän päivän mielenilmaisutapahtumasta saa voimia omaankin työhön. Onhan tämä ollut aikamoinen vuosi, vaikka se ei ole onneksi vaikuttanut omaan henkilökohtaiseen toimeentulooni. Mutta kyllä hartioilla on ollut taakkaa, nyt tämä alkaa tuntua vähän kevyemmältä.   

 

Olen jännittänyt Performing HELin vierastilannetta, miten pandemiatilanne vaikuttaa presenttereiden mahdollisuuksiin matkustaa ja toisaalta meillä käytössä oleviin katsomokokoihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että olemme rekisteröitymisten suhteen suunnilleen samoissa luvuissa kuin edellisenäkin kertana eli vuonna 2019. Joukossa on tuttuja nimiä, omilla alueillaan merkittäviä toimijoita, joihin ollaan törmätty aiemmin maailmalla tapahtumissa tai joihin olemme tutustuneet eri verkostoissa. On myös uusia nimiä Aasiaa ja Pohjois-Amerikkaa myöten. Eli todella hyvältä näyttää, enkä suostu murehtimaan vielä syksyä sen enempää. Täytyy vain malttaa odottaa elokuuta.  

 

Palautettakin on jo tullut – ihmisillä on hirveä nälkä tavata ja kohdata kasvotusten pitkästä aikaa. On kuin kaikki vain odottaisivat syksyä, jolloin mahdollisuudet toivottavasti taas aukeavat. Innostusta on selkeästi ilmassa!   

 

Olen luonteeltani ratkaisukeskeinen ja viimeinen vuosi on todentanut, että kaikkiin ongelmiin ei löydy nopeita ratkaisuja. Kyllä tässä malttia on joutunut tuottajana opettelemaan. Valehtelisin, jos väittäisin, että en ole tämän vuoden aikana ajatellut laajemmassa kuvassa mihin meitä tuottajia tarvitaan. Tai sitä, mitä me voimme tällaisessa tilanteessa tehdä, miten tukea tekijöitä ja koko toimialaa. Tuottajan työ vaatii mahdollisuuden tarkastella tulevaa ja jopa ennustaa sitä, mutta viimeksi kulunut vuosi on typistänyt tulevaisuuden näkymiä ennen kokemattomalla tavalla.   

 

Olen ollut kiitollinen omasta tilanteestani ja mahdollisuudesta tehdä työtä. Olen kokenut velvollisuudekseni kestää pandemian luomaa epävarmuutta. Se on nyt se haaste jonka kanssa eletään ja joka asettaa tuottamiselle raamit. Koen, että meidän, jotka toimimme pysyvämpien rakenteiden sisällä, tulee pystyä näkemään tulevaan, pyrkiä tukemaan kaikin voimin kenttää ja taiteilijoita. Oma työ on myös tuntunut merkityksellisimmältä noina hetkinä. 

 

Kävin tiistaina katsomassa Valtteri Raekallion Uraanilamppu-teoksen Öljysäiliö 468:ssa ja olin siellä tippa linssissä. Tämän takia tälle alalle on päädytty - elävän taiteen takia! Zoom-webinaarien ja onlinetapahtumien järjestäminen ei koskaan ollut unelma-ammattini. Toivon, että alan yhteisellä mielenilmaisulla on suuri merkitys ja että ala nähtäisiin elinkeinona, johon kannattaa satsata. Toivon, että syyskuussa järjestettävä Performing HEL edustaa tilaa ja mahdollisuutta kohdata taas turvallisesti. On tärkeää kuulla ja jakaa kokemuksia myös kansainvälisessä kontekstissa. 

 

Performing HEL edustaa tilaa, jossa voi taas kohdata. Kuulla muiden kokemuksia ja jakaa omia. Rakennamme uudelleen sitä todellisuutta, jossa meidän kansainvälinen työ sijaitsee, ja sitä missä se on tulevaisuudessa.   

 

Performing HEL on kotimaisen esittävän taiteen alan yhteinen katselmus, joka esittelee taiteilijoita ja teoksia tanssin, sirkuksen ja teatterin aloilta. Henkilökohtaisesti en koe tarpeelliseksi jaotella tekijöitä tai teoksia kapeisiin karsinoihin sen mukaan edustavatko ne teatteria, sirkusta vai tanssia. Oma taustani on tanssissa, näyttämötaiteessa ja tapahtumatuotannossa. Minua kiinnostaa sekä esittävä taide että tapahtumat kokonaiselämyksinä. Siinä kontekstissa tuntuu toisarvoiselta määritellä, edustaako joku teos tai taiteilija tiukasti tiettyä taiteenalaa.  

 

Toivon, että Performing HEL voi tarjota tekijöille väljyyttä ja vapautta tiukoista kategorioista.   

 

Hienointa olisi, jos Performing HEL:ssa vieraileva bongaisi ohjelmistosta teoksen tai tekijän ohjelmistoonsa, joka ei suoraan edusta taiteenalaa, jota presentterin teatteri tai festivaali tyypillisesti edustaa. Tapahtuman ohjelmisto on rakentunut pääasiassa avoimen haun kautta. Osa teoksista tulee vuosittain Helsingin juhlaviikkojen kotimaisesta esittävän taiteen ohjelmistosta ja partnereilta. Joukossa on jo aiemmin Performing HELin ohjelmistossa vierailleita taiteilijoita. Paljon on keskusteltu siitä, missä määrin katselmuksen pitäisi nostaa uusia tekijöitä esiin, ja mistä puhutaan kun puhutaan kansainvälisestä ja kiertuepotentiaalista? Uusien tekijöiden lisäksi tarvitaan jatkuvuutta, sillä kansainvälisen ura hyvin harvoin starttaa yhden tapahtuman tuloksena. Kollegoiden säännöllinen tapaaminen on tärkeää, ja siinä piilee myös kansainvälisen toiminnan ydin. Uutta tapahtumassa on tänä vuonna onlineohjelmisto, joka mahdollistaa ohjelmistoja omille festivaaleilleen tai teattereihinsa hakevien ammattilaisten osallistumisen tapahtumaan etänä. Myös kaikille avoin avajaisseminaari striimataan.   

 

Rekisteröityminen Performing HEL -katselmukseen ei maksa mitään. Kannustaisin myös kotimaisia teatterinjohtajia ja festivaalien kuraattoreita tulemaan matalalla kynnyksellä mukaan. Tapahtumasta voi löytää ohjelmistoonsa kiertuevalmiin teoksen, tai voi vain keskittyä tutustumaan tekijöihin ja muihin tapahtumavieraisiin. Rekisteröityminen onlinetapahtumaan on auki elokuun loppuun saakka. Livetapahtumaan rekisteröitymistä pidetään auki niin pitkään kuin tilaa on. Tänä vuonna katsomoissa on vähemmän paikkoja, joten livetapahtumaan rekisteröitymistä ei kannata jättää elokuulle.   

 

Aion viettää kesälomani Suomessa, mökkeillen Helsingin Lammassaaressa ja Itä-Suomessa. Toivottavasti pääsisin osallistumaan johonkin tapahtumaan tai esitykseen siinä sivussa. Ostamani festariliput lepäävät laatikossa vielä tämänkin kesän.