Julija Potrč Šavli: Kiitos ihan hyvää. Minulla on parhaillaan paljon töitä. Kävin viime viikolla Celjen kaupunginteatterissa, jossa Leea Klemolan Kokkola-näytelmän harjoitukset alkoivat. Odotan esitystä innolla.  

 

Opiskelin aikoinaan täällä Ljubljanassa kirjallisuutta ja englantia, mutta halusin myös opiskella jotain pohjoismaista kieltä. Minulla oli mielessäni norja tai ruotsi, mutta kun ”löysin” suomen kielen tiesin heti, että tämä on niin sanotusti, ”se mun juttu”. Suomen kieli kuulosti erikoiselta ja se kiinnosti minua, mutta sitä ei pystynyt Sloveniassa opiskelemaan, joten hakeudun Helsingin kesäyliopistoon ja opiskelin kieltä omatoimisesti. Aloin melko nopeasti kääntää suomalaista kirjallisuutta, koska tuolloin meitä suomesta kääntäviä oli vain kaksi. Nyt minun lisäkseni löytyy jo kaksi muutakin kääntäjää – onnekseni, koska yhdelle ihmiselle on aivan liian paljon töitä. Kysyntää nimittäin riittää. Käännän näytelmäkirjallisuuden lisäksi paljon lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Sloveniaksi käännetään myös suomalaisia dekkareita, romaaneja ja jonkin verran runoutta.  

 

Leea Klemolan Kokkola-näytelmän lisäksi olen kääntänyt kolme muutakin näytelmää – Celjen kaupunginteatterissa on esitetty myös Sofi Oksasen Puhdistus ja Kristian Smedsin Sad Songs from the Heart of Europe. Mika Myllyahon Kaaos esitettiin Nova Gorican kansallisteatterissa 2023. Kaksi muuta kääntämääni näytelmää ovat ilmestyneet antologiassa – Pipsa Longan Lauluja harmaan meren laidalta ja Kristian Smedsin Jääkuvia.  

Teatteri on kiinnostanut minua pitkään, käyn säännöllisesti teatterissa. Mutta itseasiassa käännösehdotukset ovat kaikki tulleet joko teattereilta suoraan tai ohjaajilta. Esimerkiksi Klemolan Kokkola oli palkitun nuoren polven naisohjaajan Živa Bizovičarin ehdotus. Hän oli vuorostaan saanut näytelmän dramaturgilta, jonka kanssa hän on tehnyt paljon yhteistyötä. Tämä dramaturgi oli puolestaan löytänyt näytelmästä englanninkielisen käännöksen ja oli sitä mieltä, että se toimisi myös Sloveniassa. Bizovičar rakastui Kokkolaan. Niin myös Celjen teatteri, jossa vuosi on omistettu komedialle. Teatterin kevään ohjelmistossa on kolme teosta tästä genrestä: Shakespearen Kesäyön unelma, Brechtin Die Kleinbürgerhochzeit sekä Klemolan Kokkola. Klemola on mainiossa seurassa! 

 

Olen miettinyt mikä Kokkolassa Bizovičaria ja hänen dramaturgiaan mahdollisesti ihastutti. Itse tutustuin Klemolan tuotantoon 15 vuotta sitten TINFOn järjestämässä näytelmäkäännöstyöpajassa, jota veti Jukka-Pekka Pajunen. Työpajan aikana luimme ja käsittelimme Klemolan Kohti kylmempää -näytelmää. Se oli hauska, mutta en itse nähnyt että se toimisi Sloveniassa. Bizovičar on kotoisin pienestä kylästä, ja kun hän luki Kokkolaa, hän tunnisti pienen yhteisön omituisine hahmoineen, joita yhdistää rakkaus. Hän on kertonut, miten näytelmä todella kosketti häntä ja siitä, miten ajankohtaiselta teksti tuntuu.  

Itselleni Klemolan käyttämä murre on ollut aikamoinen haaste kääntää. Onneksi olen voinut olla suoraan yhteydessä Klemolaan, ja hän on ystävällisesti kertonut minulle näkemyksiään näytelmän kielestä ja henkilöhahmoista. Olemme puhuneet muun muassa siitä, miten murretta käyttäviä hahmoja usein mielletään vähemmän älykkäiksi näyttämöllä, mutta Kokkolan kohdalla tämä ei pidä paikkaansa.   

 

Teatterin kieliasiantuntijan ja ohjaajan kanssa keskustelimme paljonkin juuri kielellisistä valinnoista, ja päätimme yhdessä että näytelmän pääkieli on kirjakieltä, mutta käytämme myös puhekieltä, sekä tietyn keski-slovenialaisen kaivosalueen murretta. Kaivosalueella ihmiset käyttävät Klemolan tapaisesti valtavasti kirosanoja puhuessaan – (nauraen) suunnilleen joka toinen sana on kirosana. Ihmiset tältä Zasavjen alueelta tukevat ja auttavat toisiaan, joten tämä murre sopii hyvin Klemolan näytelmään. Näytelmän tapahtumia ei olla kuitenkaan siirretty Sloveniaan, vaan pysymme Kokkolassa, jossa sattumoisin puhutaan Keski-Slovenian murretta. Kokkolasta tulee slovenialaisittain melkoinen tapaus juuri näytelmän kielen takia. Cejlen kaupunginteatterissa kuullaan harvoin murteita.  

 

Oli ihanaa seurata viime viikolla harjoituksissa, miten näyttelijät puhkesivat nauramaan lukiessaan tekstiä, koska se merkitsee sitä, että huumori välittyy sloveniaksikin.  

Sloveniassa – kuten Suomessa – on valtion tukemia kansallisteattereita, ja on vapaa kenttä jota pidetään pystyssä huomattavan pienemmillä tuilla. Täälläkin pohditaan miten tätä vapaata kenttää voisi rahoittaa paremmin. Mitään suurempia leikkauksia täällä ei olla tehty. Merkittävä muutos on Ljubljanan kansallisteatterin remontti, minkä takia teatteri toimii väliaikaisissa tiloissa keskustan ulkopuolella ainakin pari vuotta.  

 

Haluaisin vielä sanoa kiitokset TINFOlle siitä, että olette tukeneet meitä kääntäjiä – tarjonneet koulutusta, levittäneet ja suositelleet näytelmiä ja myöntäneet apurahoja. Meille kääntäjille on myös todella tärkeää päästä Suomeen seuraamaan esityksiä ja tapaamaan tekijöitä. Tällä kertaa Celjen teatteri käännätti Kokkolan ja maksoi käännöskustannukset, eli päätös Kokkolan esittämisestä ei ollut riippuvainen TINFO-apurahasta. Muissa tapauksissa apurahalla on ollut todella suuri merkitys. 

 

Valmistelen parhaillaan Timo Parvelan Maukka ja Väykkä -kirjan käännöstä, ja seuraavaksi ryhdyn kääntämään Iida Turpeisen Elolliset-kirjaa, joka ilmestyy täällä ensi syksynä. Jään odottamaan Kokkolan ensi-iltaa innolla.  

 

 

 

 

 

---

 

TINFO toimittaa Mitä kuuluu -haastattelusarjaa, jossa pääpaino on kahdessa asiassa: kansainvälisyydessä ja ajankohtaisuudessa jutun julkaisuaikaan. Kaikki ilmestyneet Mitä kuuluu -haastattelut.