Klassisista aineksista kesyttömästi 

 

Enis Maci on yksi saksalaisen uuden näytelmäkirjallisuuden kirkkaimmista tähdistä. Hänen teoksiaan on nähty tärkeimmillä näyttämöillä, Münchner Kammerspielesta Volksbühneen. 

 

Maci syntyi vuonna 1993 Gelsenkirchenissä, pohjoisen Ruhrin alueella maahanmuuttajaperheeseen. "Haisee paskalta ja ikuisuudelta", hän kirjoittaa näytelmässään myöhemmin näistä maisemista, 1990-luvun teollisuusalueesta murenevana ekosysteeminä, pysähtyneisyydestä, köyhyydestä ja työttömyydestä, joka johtaa ihmisiä väkivallantekoihin (Mitwisser, Sivustakatsojat, suom. Merja Sainio, 2021). Muutosta Leipzigiin luovaa kirjoittamista opiskelemaan tuli ”hienoinen kulttuurisokki”. Tätä seurasivat kulttuurisosiologian opinnot Lontoossa. 

 

Eräässä kritiikissä Macia kuvattiin monilahjakkaaksi tekijäksi, jonka uralla tapahtuu nopeita käänteitä. Vuonna 2018 kaksi hänen teostaan sai kantaesityksensä, Lebendfallen Schauspiel Leipzigissa ja Mitwisser puolestaan Schauspielhaus Wienissa. Samana vuonna teatterikriitikot valitsivat Macin toistamiseen Vuoden nuoreksi näytelmäkirjailijaksi, ja Suhrkamp Verlag julkaisi hänen esseekokoelmansa Eiscafé Europa. Kaudella 2018/19 Enis Maci toimi Mannheimissa Kansallisteatterin näytelmäkirjailijana. Hänen näytelmänsä Wunde R kantaesitettiin vuonna 2020 Münchner Kammerspielessa. 

 

Vuoden 2021 aikana Enis Macin nimen saattoi nähdä ohjelmistojulisteissa teatteritaiteen avant garden kaikista pyhimmässä Berliinin Volksbühnella. Teatterin yksi taiteellisista johtajista René Pollesch puhuu Macista “tulevaisuuden ohjelmistojen muovaajana”. Macin yhteistyössä Pascal Richmannin kanssa tekemä Kamilo Beach (Am Scham der Zeit) tuli ensi-iltaan teatterissa alkuvuodesta 2022.  

 

Suomalaisen yleisön saatavilla on Merja Sainion suomentama Sivustakatsojat (Mitwisser antologiassa Ja nyt: maailma!, 2021), josta kirjailija palkittiin arvostetulla Hans Gratzer -stipendillä vuonna 2017. Keväällä 2023 helsinkiläinen Kokoteatteri puolestaan esittää Macin teoksen Kesytön eli O:n markiisitar – Faster Pussycat! Kill! Kill! WÜST… (suom. Ville Koskivaara). Kokoteatterin esitys on ensimmäinen Maailma näyttämölle -hankkeen tukemista näytelmäkäännöksistä ja teatterituotannoista. 

 

Macin tekstit ovat vältteleviä ja ohikiitäviä, kuten myös vastauksensa kysymyksiini. 

 

Alexandra Dunaeva: Sana ”wüst” saatetaan suomentaa ”villinä /kesyttömänä”, mutta muitakin merkityksiä sanalla on, kuten hylätty; asumaton; kauhea; ällöttävä; kammottava; irstas. Mikä näistä sinulla on ollut mielessä näytelmää kirjoittaessasi? 

 

Enis Maci: Ajattelin kaikkia näitä. Asumaton, autio, kesytön, kaikki nämä toistuvat. Näytelmän hahmoissa ja niiden ympärillä, yhteiskunnassa, todellisuudessa.  

 

AD: Mikä sai sinut kirjoittamaan tämän teoksen? 

 

EM: Elsa Jach, ensimmäisen teatterituotannon ohjaaja ehdotti minulle von Kleistin novellin ja Russ Meyerin elokuvan törmäyttämistä keskenään. Minusta se oli mahtava idea. 

 

Macin kollaasimaiset teokset ovat kuin sattumia, assosioivia. Outoja aiheiden ja teemojen kudelmia. Mutta miksi Heinrich von Kleistin vuonna 1808 ilmestyneestä novelliklassikosta O:n markiisitar. (Die Marquise von O., suomentanut Marja Wich, 2011) tuli pohja näytelmällesi? 

 

EM: Von Kleistin teos on melko tunnettu Saksassa, moni on lukenut sen koulussa. Siinä väkivalta on piilotettua, sitä ei kuvata suoraan. Tämä on olennaista tekstin kannalta: aluksi Kleist jättää tärkeän asian kertomatta, mutta myöhemmin, kun Markiisitar käy kamppailuun oikeuksiensa puolesta, hän on hyvin rohkea. Hän ei pelkää julkisuutta. 

 

Von Kleistin tarinassa (yritän painottaa tätä) Markiisitar antaa vihdoin anteeksi miehelleen, ja "he elävät onnellisina elämänsä loppuun asti". Sinä et kuitenkaan anna sankarittarellemme tätä mahdollisuutta, vaikka tähän saakka näytelmän juoni eteni tarkasti kirjan mukaan. Miksi tarvittiin siirtymä 1960-luvun, kulttimaineesta nauttivaan toimintaelokuvaan Faster, Pussycat! Kill! Kill! Macin vastaus kuuluu: 

 

 

Koitan ymmärtää. Ehkä tällä hänelle ei todella ole niin väliä. Von Kleist on pelkkää kouluajan lukemistoa, tunnettu teksti, jonka naisaihe on hyvin ajankohtainen nyt ja omana aikanaan jotain uutta. Feminismi, sukupuolirajojen ylittäminen ja naisten pelottomuus ovat Macilla myös hänen esseidensä aiheita. 

 

Yritän vielä kerran. 

 

AD: Olen ymmärtänyt, että Meyerin elokuva valikoitui ensisijaisesti sen juonen ja sankaritarten vuoksi. Tulkitsen näiden teoksen yhdistämisen myös yritykseksi ymmärtää naisten emansipaatiota. Von Kleist ponnistaa naisasia-aatteen alkuasetelmista, kun taas Meyer heijastelee feminismin toista aaltoa (aika pidäkkeettömästi, sanoisin). 

 

EM: Feminismi merkitsee pohjimmiltaan vapautta. Näytelmässäni WÜST sitä lähestytään kahta kautta: vapautena tehdä jotain eli päättää itse asioistaan ja vapautena jostakin eli sosiaalisista normeista. Teoksen hahmot, eritoten Markiisitar, painiskelevat näiden molempien kanssa. 

 

Macin sanoissa täytyy piillä ansa. Teen tulkintoja, keksin yhteyksiä ja etäännyn ytimestä. Kontekstit ovat rajallisia, internetillä on rajansa. Joka tapauksessa, näytelmään vaikuttaneiksi teoksiksi mainitaan seuraavat: 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Macin tapauksessa kirjoittaminen ei ole enempää eikä vähempää kuin arkisen median kulutuksen luonteva montaasi. Hierarkioista riisuttu syöte, jonka sisältö, oli sitten kyse von Kleistista, Shakespearesta, Madonna-sitaatista tai sarjakuvaruudusta, virtaa yhtenäisenä jatkuvana aaltona. ”Internetin jälkeistä kirjallisuutta”, kuten saksalainen kritiikki hänen proosaansa kutsui. "En tarkoita kirjallisuutta internetin jälkeen, vaan kirjallisuutta, joka syntyy niin luonnollisesti internetin avulla, ettei tämä seikka nouse enää keskusteluun." Enis Macin teksti ei käsittele dekonstruktiota ja vastustaa tätä argumenttia. "Kukaan ei voi pyytää minua luomaan yhteyksiä, jos ne voidaan välttää", hän lainaa itävaltalaista Ilse Aichingeriä. 

 

EM: En halua antaa selityksiä. Minulle kirjoittaminen on todellisuuden kohtaamista. Itse asiassa hyvin monien eri todellisuuksien. 

 

Totuuden jälkeinen kirjoittaja näyttää epäilevän median lonkeroita, jotka kiertyvät elämäämme, vetävät meidät metatekstin, koodien (tai korallien, kuten joku kriitikko sanoi) lailla lisääntyviin labyrintteihin. Kysymys kuuluukin: miten päästä sieltä pois? Onko edes ulospääsyä? Onko mitään keinoa? Mitä tarkoittaa kohtalosi määrittäminen? Jää vain epäilys – täydellisesti feministisen epistemologian hengessä. 

 

EM: Kirjoittajana olen paljon kiinnostuneempi näistä todellisuuksista kuin tarinoista niiden takana.  

 

"Klassisen kirjallisuuden" raunioille rakennettuja tekstejä. Liikkeessä oleva identiteetti. Sukupuolirajankäynti. Genre, jonka piirteitä on vaikea tunnistaa. "Tekstihirviö", sanoi toinen kriitikko. No ehkä. Tässä maailmassa kaikki on sietämätöntä ja hirveän liikkuvaa. 

 

Vaellettuani kaksi kuukautta Enis Macin proosan ja draaman toisinaan umpeen kasvaneilla poluilla palaan poikkeuksetta itseeni. Tunnen väsymystä koettaessani käsittää tätä kirjailijaa, tunnen alkavan päänsäryn, alan epäillä omaa ajatteluani.  

 

Paradoksaalista kyllä, edelleen lukijan keho on se vakain osa tätä kaikkea. 

 

Maci on joskus sanonut, että tekstin pitäisi tulla kehosta. Aivan kuten kriitikot ovat puhuneet siitä, miten näyttelijän ruumis palauttaa sanoille niiden performatiivisen voiman. Mutta entä lukijan ruumis, tai kuulijan? 

 

AD: Oletko käynyt koskaan Suomessa? Oletko tulossa ensi-iltaan maaliskuussa? Mitä sinulle tulee mieleen Suomesta ja sen teatterista? 

 

EM: Olen vieraillut Helsingissä kerran, kesällä 2016, jolloin matkustin laivalla Tallinnasta. Näin ostosturisteja paluumatkallaan kotiin Suomeen. Oli paljon vettä, navakka tuuli ja ihmiset ottivat aurinkoa. Kävin museossa ja sain tietää Molotovin koktaileista. Toisin sanoen: käytännössä tiedän hyvin vähän, joten mielelläni tulen uudestaan. Ja tietenkin olen ollut yhteyksissä teatterituotannon tekijöiden kanssa, on kiinnostavaa nähdä miten heidän ideansa näyttäytyvät esityksessä. 

 

Kiitos Enis, nähdään ensi-illassa! 

 

 

 

 

 

Artikkelia varten käytettyjä lähteitä: 

 

Enis Maci "WÜST, Oder Die Marquise von O.... – Faster Pussycat! Kill! Kill!" Suhrkamp Verlag Berlin 2020 

 

 Enis Maci „Mitwisser“ Suhrkamp Verlag Berlin 2018 

 

Heinrich von Kleist, Die Marquise von O… 

 

Russ Meyer, Faster, Pussycat! Kill! Kill!, EVE Productions, 1966 

 

https://www.sueddeutsche.de/kultur/literatur-und-internet-wildes-riff-1.4217259 

 

https://de.wikipedia.org/wiki/Enis_Maci 

 

https://www.deutschestheater.de/programm/a-z/mitwisser/ 

 

https://www.volksbuehne.berlin/#/en/events/suhrkamp-theater-wunder-enis-maci 

 

https://www.volksbuehne.berlin/#/en/crew/pascal-richmann 

 

https://www.deutschlandfunk.de/dramatikerin-enis-maci-die-schuld-der-mitwisser-100.html 

 

https://nachtkritik.de/index.php?option=com_content&view=article&id=18278:wunde-r-muenchner-kammerspiele-felix-rothenhaeusler-bringt-enis-maci-stueck-zur-urauffuehrung 

 

etc. 

 

 

 

---

Kesytön kantaesitetään Kokoteatterissa 17.3.2023. Enis Macin näytelmän on suomentanut Ville Koskivaara. Käännöstyö ja esityksen tuotanto ovat saaneet tukea Suomen Kulttuurirahastolta Maailma näyttämölle -hankkeesta. 

 

Näytelmä Maailma näyttämölle -tietokannassa TINFO-verkkosivustolla