17.08.2017

Mansikan, omenan ja porkkanan vertailun mahdottomuudesta

Kiitos Linnateatteri! Olen aina äärikiitollinen jokaisesta palauteviestistä, joka teattereilta ja teatterintekijöiltä tulee koskien Teatteritilastoja, tilastoinnin perusteita, datan analysointia tai tilastoista tiedottamista. Palaute johtaa rakentavaan vuoropuheluun, perusteiden kirkastamiseen ja usein myös pieniin korjausliikkeisiinkin.  

Linnateatteri oli pahoillaan siitä, että teatterin kiertuesuosikki Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teoksesta Tatu ja Patu pihalla tehty dramatisointi, koko teatterin perheteatterin saavutettavuuteen tähtäävä kiertuesuosikki jää varjoon. Teatteritilastoissa suosikkilistauksessa se on yhdessä Teatteri Hevosenkengän Tatu ja Patu supersankareina -teoksen kanssa. Oikein tai väärin, tässä siis mennään kirjailija edellä. Me olemme dramatisointien kohdalla noudattaneet tällaista käytäntöä, semminkin kun usein dramatisointi on koottu useista teoksista.

Kysymys ei niinkään ole Tatu ja Patusta vaan siitä, että Linnateatterilla oli kaikista teattereista eniten esityksiä oman kotikuntansa Turun ulkopuolella (259 esitystä, kaikista esityksistä 50 %), sen lippuja myytiin 46 000 enemmän kuin aikaisemmin.

Palautekommentit tulevat hyvään saumaan. Kysymys on siitä, mikä tulee näkyviin, mitä kaikkea tilastot pitävät sisällään ja kuinka monista kulmista teattereiden numeroiksi pelkistettyjä todellisuuksia voikaan avata. Kysymys on myös siitä, mihin esimerkiksi media tarttuu tai jättää tarttumatta, ja minkä näkökulman se ottaa juttuihin. Teatteritilastot ovat sellainen runsaudensarvi, että siitä heruu medialle aineksia vaikka minkälaisiin uusiin ja yllättäviin näkövinkkeleihin ja avauksiin.

TINFO tekee erillistiedotteita tai tietoiskuja teatteritilastojen pohjalta, yksi tulevista koskee lasten- ja nuortenteatteria ja perheteatteria. Mutta eivät meidän tekomme yksin riitä. Tutkivaa journalismia tarvitaan lisää! Tilastolähtöistä analyyttistä tutkimusta lisää! Tilastoista on paljon muuhunkin kuin edunvalvontaan.

”Kun sen tietää”, jotenkin tähän tapaan muistutti liiketaloustieteilijä ja Kauppakorkeakoulun professori Henrik Virkkunen. Pitää tietää, mitä on numeroiden takana, mitä ne pitävät sisällään. Numerot eivät yksin riitä.  Olemme tilastoinnissa yrittäneet tietoisesti vähentää ajatusta numerokilpailusta ja paremmuudesta. Eri lajityyppien sekä eri esitys- ja taidemuotojen taiteellis-tuotannolliset-rakenteelliset todellisuudet ovat usein niin tyystin erilaisia, ettei niitä käy keskenään vertaileminen ja kilpailuttaminen.

Ensiarvoisen tärkeätä on, että tilastoinnin kriteerit ovat yhteismitalliset ja läpinäkyvät, siksi lisäsimmekin Teatteritilastojen loppuun yhteenvetoa periaatteista. Näitä perusteita tarkastellaan jälleen TINFOn ja Tanssin ja Sirkuksen tiedotuskeskuksen kesken syksyllä ja tilasto-ohjeistusta yritämme edelleen parantaa.

Tulevaa numerotodellisuutta

Opetus- ja kulttuuriministeriössä kulttuurille ja taiteelle esitetään 452 miljoonaa euroa, josta rahapelitoiminnan voittovarojen osuus on 238,3 miljoonaa euroa, eli kasvua arvioidaan sentään hieman olevan. Kokonaisuutena momentilla liikutaan tutussa nollasummapelissä. Pikkumiinusprosentteja näkyy lähes kaikkialla. OKM:n esittämä lisärahapotti kohdistuu pääasiassa tutkimukseen ja koulutukseen, siis vanhan paikkailuun. Ensin leikattiin, sitten lisätään. Puretaan ja neulotaan, ei tule takkia. 

Hallituksen budjettiriihi alkaa kuun lopulla, ja eduskunnassa talousarviota ryhdytään käsittelemään 19.9.

Kärkihankkeiden varassa ollaan. Lasten ja nuorten tasavertaisia mahdollisuuksia osallistua taiteeseen ja kulttuuriin tuetaan ja taiteen prosenttiperiaatetta laajennetaan kattamaan taide- ja kulttuuripalveluiden käyttöä sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kansallisteatterin pienen näyttämön perusparannuksen suunnitteluun esitetään yksi miljoona.

Projektitodellisuudessa siis eletään julkisen tuen suhteen. Hankeavustukset tarjoavat enemmän kuin tarpeellisia lisäsiivuja. Ilahduttavaa, että OKM satsaa nyt kulttuurin kokeilu- ja kehittämishankeavustuksiin ja niiden avulla osallisuuden ja osallistumisen lisäämiseen. Tämä on tärkeä kädenojennus, joka antaa mahdollisuuksia monen toimijan jo nyt tekemän ylirajaisen ja monen kumppanin kanssa tehtävän osallisuustyön jatkokehittämiseen ja uudenlaisten toimintojen synnyttämiseen.

Liikkuvuusapuraha on ilahduttava uutuus Suomen Kulttuurirahastolta. 3000-10 000 euron suuruisilla liikkuvuusapurahoilla tuetaan kansainvälistä liikkuvuutta joustavasti. Eläköön yksityinen raha(kin)! Tämä tulee suureen tarpeeseen. Kentän ääniä on kuultu!


Miten julkisesta tuesta voi tiedottaa

Arts Council Englandin taiderahoitus on luettavissa tästä selkokielisestä kansallisesta portfoliosta. Councilin nelivuotinen portfolio julkistettiin kesäkuun lopussa. Siellä näytään satsaavan moninaisuuteen ja alueellisuuteen. Jotkut puhuvat ihan käänteestä alueellisuudessa. Taidetta ja kulttuuria pitää olla saatavissa kaikkialla, ei vain Lontoossa.

Kritiikki pääkaupunkikeskeisyydestä on tuottanut tulosta, ja Lontoon ulkopuolella toimivien teattereiden ja festivaalien niska limassa tekemää työtä osallisuuden ja moninaisuuden lisäämiseksi palkitaan ja kannustetaan nyt kasvaneella julkisella tuella. Kiertueongelma odottaa vielä ratkaisuaan.

Perhetaidehanke Britanniassa

Minusta aivan mahtavaa. Tällaista Suomeenkin. Perhetaidekampanja on monen toimijan yhteishanke, jossa tavoitteena on entistä enemmän korkealaatuisia sisältöjä, taide-elämyksiä ja parempaa markkinointia. Kampanjalla halutaan kasvattaa ja moninaistaa yleisöjä. Kampanja julkisti perhestandardinsa Age-Friendly Standards, ohjeistuksen tai tarkastuslistan hyvistä käytännöistä, joilla perheet tuntisivat itsensä entistä tervetulleemmiksi teatteriin tai mihin tahansa taidetapahtumaan.

Nuoret tekijöinä ja kokijoina, lastenteatterin yhteiskuntavastuu

Teatterikesän seminaarissa kuultiin hienoja puheenvuoroja – ne pitää saada verkkoon jaettavaksi ja luettavaksi!  Keskustelua pitää jatkaa ja laajentaa myös lastenteatteriin, josta Teatteri Hevosenkengän johtaja Kirsi Siren kirjoittaa Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessa tänään 17.8. Siren kirjoittaa teattereiden moninaisesta yhteiskuntavastuusta. Lastenteatterin tekijät ovat näitä vastuunkantajia.

Palaamme tähän. Tehdään katsaus lähimenneisyyteen ja nykytodellisuuteen.


Esitysten äärelle asettautumiseen tarvitaan aikaa

Kauden alkua, täysimittaista esityksiin uppoutumista estävät nyt vähän toisenlaiset työreissut ja lähikotirintaman muuttopuuhat. Aika on enemmän kortilla kuin aikoihin. Viikonloppu kuluu muualla. Ensi viikolla haluan osallistua Todellisuuden tutkimuskeskuksen Platonin Valtion tapahtumiin. Kuumottavaa. Ja Nukketeatteri Sammossa on   nukketeatterifestari SAMPO 2017 tulossa. Sinne haluan. Ja sinne, sinne, sinne… ihan rauhassa asettautumaan esitysten äärelle lähikontaktiin esiintyjien, tilan ja äänen kanssa. Aistimaan ihmistä, tilaa, kuvia, ääniä.

Zodiakissa Sanna Kekäläisen Studien über Hysterie zwei osoitti jälleen teoksen kantovoiman ja avaruuden. Ylevää, kohotettua. Katson Janne Marja-ahon sisäisen mielen näyttämöltä purkautuvia impulsseja lumoutuneena. Kiitos Zodiak!

Suomi 50 v.

Mikropistoista 1967 poimittua: "Itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaa viettävät 500 Helsingin asunnotonta eteläsuomalaisen osakunnan tiloissa. Ohjelmassa esiintyvät Kaj Chydenius, Kalle Holmberg, Vesa-Matti Loiri, Aulikki Oksanen, Muksut ja Tarmo Manni. Arvo Turtiainen toivoo, että itsenäisyyden 100-vuotisjuhlaa voitaisiin viettää niin, että asunnottomien joukko olisi olematon ja sosiaaliset epäkohdat poistettu."