03.10.2019

Hanna uusi blogikuva

TINFO mukaan Tekstin taloon

TINFO on liittynyt Tekstin talo -yhdistykseen. 11 perustaneen yhdistyksen avoin yhteisö: tähän kannattaa ja pitää tarttua. Näemme TINFOssa Tekstin talon kiinnostavana uudenlaisena taiteilija- ja taidelähtöisenä yhteenliittymänä. Meitä innoittaa ekoriittisen ajan verkostomainen toimintayhteisö, joka jakaa yhteisen intohimon kieltä ja kirjoittamista kohtaan sekä tekstin eri ilmentymismuotoja kohtaan. Tekstit elävät eri muodoissaan myös lavalla.

Meille tinfolaisille Tekstin talon näyttäytyy sisaruksena Norjan Dramatikkens Husille. Suomessa kaivataan tekstin koelaboratoriota, joka mahdollistaisi pitkäjänteisen kehittelyn ja antaisi tilan ennenkokemattomalle. Ajattelemme saman katon alla toimimisen tuomia ilmeisiä ja vielä ilmentymättömiä etuja, kaikki laadukkaan tekstuaalisen materiaalin puolesta. Ajattelemme kohtaamisia, jotka synnyttävät luottamusta ja tuottavat kahdensuuntaista kansainvälistä liikkuvuutta. 

Aika on se, mikä se on. Juuri silloin ja kaikesta huolimatta pitää, pitää unelmoida, etsiä yhteyksiä. Yhdessä ollaan enemmän.

Projektiprolet ja aukikeriytyvän toisenlaiset kysymykset

”Ovatko apurahat, eri tahojen vaatimukset ja toinen toisillemme lörpöttelemämme hankekuvaukset tehneet sinustakin projektiprolen, joka sylkee sisällöllisesti onttoa mutta käsitteellisesti ajanmukaista konseptia, koska kuvittelet joku päivä pääseväsi tekemään sitä omaa juttua, jos vain jaksat projektitykittää ja työpajauttaa?” Lainaamani katkelma on äänisuunnittelija, esitystaiteilija Kimmo Modigin pysäyttävästä kirjoituksesta Metelissä.

Modig kirjoittaa jättäneensä apurahakierroksia väliin. Itsekunnioituksen ja omanarvontunteen palautuksesta tässä on kyse. Niin, ja halusta ja paluusta itselle oikeasti merkityksellisten kysymysten kysymiseen ja tekemisestä niiden kanssa, joiden kanssa sinulla on oikeasti jaettavaa.  

Performanssipäivien kohtaamisten odotuksessa

Ensi viikon maanantaina vietetään Turussa Performanssipäiviä. Tulemme varmaan liikkumaan osin myös Kimmo Modigin mielenmaisemissa. Odotan.
 

Väestöennusteet epävarmuuksien ajassa

Tilastokeskuksen väestöennusteet ovat synkät. 2030-luvun alussa Suomen väkiluku lähtee laskuun. Luotto tulevaisuuteen on vähissä. Pätkätyöläiset eivät hevillä lapsia hanki, ja globalisaatio on tuonut rakenteellista epävarmuutta. Vakautta ja varmuutta ei ole missään. Erikoistutkija Hanna Sutelan pohdintaa kuultavissa täältä.

Hanna Sutela on väitöskirjassaan tutkinut määräaikaisten ja vakinaisten työsuhteiden yhteyttä lastenhankintaan, erityisesti naisten kohdalla. Työelämän murroksessa nuoret naiset ovat Sutelan mukaan kuormittuneita ja Suomessa määräaikaisuuksia on naisilla huomattavasti enemmän kuin miehillä. Suomessa miesten ja naisten määräaikaisuuksien välinen ero on suurin Euroopassa. Syyt lykätä lasten hankintaa liittyvät uramahdollisuuksiin. Sutela puhuu ”mahdollisuuksien hinnasta”, jolloin nainen ei halua ottaa riskiä jäämällä äitiyslomalle.  

Tiedetään, että toistaiseksi voimassa oleva kokoaikatyö on miesten kohdalla yleisempää kuin naisten. Tiedetään, että naiset tekevät miehiä enemmän työtä määräaikaisissa tai osa-aikaisissa työsuhteissa. 

Sutelan pohdinnat koskettavat varmasti myös esittävien taiteiden alaa. Valtaosa taidetyötä tällä alalla tekevistä työskentelee vailla vakinaista työsuhdetta, tekee työtä itsensä työllistäjänä ja freelancerina osa-aikaisesti, keikkoina, tai palkkatyösuhteen ulkopuolella erilaisissa toimeksiantosuhteissa. 

Ja jos tähän maahan ei päästetä eikä haluta keitään ja muuttoliike on yhtä vähäistä kuin nykyisellään, Suomi näivettyy.
 

Kantaväestön ulkopuolella

Tutkimus Ollako vai eikö olla? selvittää, miten pääkaupunkiseudulla asuvat venäjän-, viron-, somalin-, arabian- ja länsimaiset englanninkieliset asemoivat itsensä, mikä on heidän identiteettinsä ja miten he ovat kiinnittyneet Suomeen ja tuntevatko he suomalaisuuden omakseen.

Yli kolme neljäsosaa pääkaupunkiseudulla asuvista viron-, venäjän- englannin-, somalin- ja arabiankielisistä kokee olevansa täysin tai jossain määrin osa suomalaista yhteiskuntaa, mutta suomalaiseksi itsensä kokivat paljon harvemmat. Englanninkielisillä oli suomenkielisiä ystäviä ja tuttavia, eikä syynä ollut hyvä suomen kielen taito. Heistä vain 40 % puhuu suomea aloittelijan tasoisesti tai ei puhu suomea lainkaan. Somalinkieliset puhuvat parhaiten suomea, mutta kantaväestöön kuuluvia ystäviä oli vain 45 %:lla, arabiankielisillä vain noin kolmanneksella.

Miten oppia suomen kieltä tai miten kotoutua vailla kontakteja?
 

Niin paljon tiedettävää, niin paljon tehtävää ja korjattavaa

Kaiken edellä kirjoittamani jälkeen on entistä pakottavampi tarve tehdä asioille jotain, tehdä siis sitä, mitä me TINFOssa edes jollain tavoin osaamme – tunne omasta riittämättömyydestä riivaa kyllä entistä voimakkaampana. Ajattelen tilastoja ja tilastojen tietovajeita.

Yritämme ainakin jollain tavoin selvittää vailla vakituista työsuhdetta olevien taidetyötä teatterissa tekevien työstä saamaa toimeentuloa suhteessa tehdyn työn määrään sekä työn ja tulon oikea-aikaisuutta suhteessa työskentelyprosesseihin. Lisäksi selvitetään tekijöiden koulutustaustaa ja työympäristön ja toiminnan moninaisuutta. Vapaan kentän ohjelmistotietoja tulemme täydentämään sukupuolirakennetta koskevilla tiedoilla. Tässä on yritystä tehdä näkymätöntä näkyväksi ja täydentää palkkatilastojen antamaa kuvaa. En tiedä vielä, miten tämä on mahdollista, mutta ainakin yritämme tehdä jotain.

Valta, vastuu, vinoutumat -selvityksemme monikymmensivuiseen kvalitatiiviseen aineistoon, joka koostuu vastaajien sanallisista kommenteista, emme vielä yksinkertaisesti ole ehtineet käydä käsiksi. Analysoitavaksi tulemme ottamaan myös erilaisia, koko vastaajajoukkoa pienempiä osajoukkoja, jotka voivat edustaa esim. tiettyjä ammattiryhmiä, genreä, sukupuolta tai ikäryhmää.
 

Esityksistä kirjoittaminen jää nyt tyngäksi

Trilogia on kasassa. Koivuryhmän satubaletti Sinusta tulee koivu ja Jouluevankeliumi ja nyt Teatteri Telakalla Homo Secundus – Sekundaihminen (Teemu Mäki ja Miko Kivinen) Tanssiteatteri Minimin, Teatteri Telakan sekä Tanssiteatteri Tsuumin yhteistuotantona. Vaikutuin näyttelijöiden voimasta.

Vaikutuin kielen ja mielen voimasta Rosa Liksomin Everstinnassa, joka ruumiillistui Heidi Heralassa Susanna Airaksisen dramatisoimana ja ohjaamana. Everstinna on sietämätön kertomus fasismin lumosta, vallasta, väkivallasta, itsen alistamisesta, halusta ja himosta, ja selviämisestä. 

Fasismista ja vahvan johtajan kaipuusta. Niin Eino Salmelainenkin IKL:n äänenkannattajassa Ajan suunnassa haastattelussaan ylisti Hitleriä tämän noustua valtaan.  Maailma kaipasi vahvaa johtajaa, sellainen herätti toivoa. Tähän suuntaan Salmelainen pohdiskeli. Everstinnassa tuo fasismin juovuttama on nuori tyttö.

Olen varma, että Everstinna tullaan näkemään useina eri versioina eri puolilla Suomea.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät