Happea kuplan ulkopuolelta 

 

 

Tässä ohessa olemme iloinneet Johanna Freundlichin viime viikkoisesta Rikoksen ja rangaistuksen hienosta ensi-illasta Veliki Novgorodissa. Harjoituksia on pitkin vuotta pidetty etänä täältä toimistosta käsin Hyde Hytin TV-näyttöä käyttäen, kunnes Johanna vihdoin pääsi ohjaamaan paikan päälle. Esitys on ollut osa TAKO-hankettamme, jonka tavoitteena on muun muassa viedä suomalaisia teatterintekijöitä Venäjälle.  

 

Ensi viikolla vastaanotamme vieraita Yhdysvalloista, Sloveniasta ja Latviasta – vapaamuotoisiin keskusteluihin, työpajoihin ja festivaaleille.  

 

Toimistomme totuttelee jonkinlaiseen hybridielämään, jossa olemme osittain fyysisesti läsnä ja osittain verkossa, tapaamme kaukaa saapuneita vieraita ja otamme muihin yhteyttä kirjastosta käsin, suunnittelemme tekijöiden kansainvälistä liikkuvuutta ja samalla seuraamme suurella kiinnostuksella kentällä tapahtuvia digitaalisia esityksiä.  

 

Pari viikkoa sitten Digital Idiots -työryhmän Protagonist-sarjan ensimmäinen osa sai ensi-iltansa, ja seurasin sitä omalla läppärilläni. Etäyleisö katsoi, kuinka esityksen protagonisti katsoi Viiruksen ROCKY! The Return of the Loser -esitystä, jossa Maria Säkön sanoin ”punavihreässä kuplassa elävä kulttuurityöläinen alkaa kertoa suhteestaan Rocky-elokuvaan (…) mitä pidemmälle hän pohtii suhdettaan Rockyyn sitä, ongelmallisemmaksi se muuttuu. Rocky kannattaa konservatiivisia arvoja, vastustaa maahanmuuttoa ja ylipäätään edustaa kaikkea sitä, mitä monologin esittäjä ei”.  

 

Tosin kuin Thespis, joka aikanaan astui Kreikassa teatterin lavalle, Digital Idiotsin päähenkilö kävelee teatterista ulos ja lähtee taksilla kaupungin vilinään. Puolentoistatunnin aikana hän kyselee muilta kaupunkilaisilta, mistä hän löytäisi lähimmän teatterin tai, tapaavatko nämä itse käydä teatterissa. Taksissa, baarissa, Stockalla, hotelleissa hänelle vastataan ystävällisesti ja neuvotaan missä lähitienoon suurimmat teatterirakennukset sijaitsevat. Joku tietää, että Svenska Teaternissa esitetään myös ajoittain englanniksi tekstitettynä. Mutta harvemmalle näistä myöhään torstai-iltana tavatuista henkilöistä teatteri on merkityksellinen taidemuoto.  

 

Digital Idiots on esityksen myötä luonut Rockylle metaesityksen, joka astuu ulos teatterista ympäröivään todellisuuteen. Jos todella pessimistisiä ollaan, esitys ainakin osittain todentaa Tue Bieringin teesiä punavihreässä kuplassa elävistä kulttuurityöläisistä. Tässä samassa hetkessä on onneksi monen kaltaista todellisuutta, syksyn aikana olemme voineet myös olla todistamassa miten voimaannuttavalta ja jopa vallankumoukselliselta esittävä taide voi tuntua, ja miten nämä punavihreät kuplat voivat tuntua jopa valtavilta, hengittäviltä ja uutta versovilta kasvihuoneilta. Se ei poista Protagonist-esityksen huomionarvoista muistutusta siitä, että on hyvä käydä haukkaamassa happea todellisen elämän puolella.  

 

Tämän viikon Mitä kuuluu? -sarjaan haastattelin Digital Idiots -työryhmään kuuluvaa Marko Tandefeltiä, työryhmän prosessista ja digitaalisuuden mahdollisuuksista ja uhista tulevaisuudessa.