07.11.2018

Hanna blogikuva

Limittäin, päällekkäin, neuvotellen

Ruotsalaisuuden päivän (6.11.) kunniaksi ilmestyi TINFO e-Nytt.  Uutiskirje keskittyy identiteettiin, ja erityisesti kieleen, sen rakentajana. Kannattaa lukea Nina-Maria Häggblomin, Alma Pöystin, Anna Simbergin ja Jussi Sorjasen haastattelut.

Miten se tämän aiheen asiantuntija Stuart Hall luonnehtikaan identiteettejä? Ei täällä ole mitään eheitä ja yksiselitteisiä identiteettejä kenelläkään. Monimuotoiset keskenään limittyvät ja päällekkäiset käytännöt ja diskurssit rakentavat sitä, mitä me olemme.

Nämä tekijöiden haastattelut osoittavat kouriintuntuvasti, ettei kieli luo tietynlaista identiteettiä. Kieleen perustuva luokittelu nyt ei vain riitä. Kaikenlaisia yksiselitteisiä identiteetin jäsennyksiä kannattaa kavahtaa. Jatkuvaa neuvottelua ja merkityksen antamista tämä on.

Queer teatterissa

Nyt vietetään sateenkaarihistorian kuukautta. Tavoitteena on katsoa lhbtiq-näkökulmasta suomalaista historiaa ja kulttuuria ja saada sitä tallennetuksi. Kulttuuria kaikille ja Suomen Kansallisteatteri järjestivät Lavaklubilla keskustelun Queerit tunteet näyttämöllä ennen ja nyt. Teatterin historiaa lähestyttiin queer-näkökulmasta.

Tällaiset keskustelut ja kohtaamiset ovat sukupuoli- ja seksuaalipoliittisia – identiteettipoliittisia tekoja, jotka lisäävät ymmärrystä, vahvistavat ja ravistavat. Itse asiassa vielä enemmän: nämä keskustelutilaisuudet nostavat esiin oikeudellisia ja perusoikeudellisia kysymyksiä siitä, millaisia kehoja ja olemisen tapoja ja millaisia haluja me näyttämöillä tuomme näkyväksi.


Ensi-iltalista avittaa

TINFO-palvelussa voit selata ammatti- ja harrastajateattereiden tulevia ja menneitä ensi-iltoja. Nyt listauksessamme ovat mukana myös harrastajateatterit, itseohjautuvasti. Hausta löytyvät ne harrastajateatterit, jotka ovat itse ensi-iltansa listaukseen liittäneet.

Minulle tämä ensi-iltalista toimii jokasyksyisenä ja keväisenä kompassina. Teen erilaisia hakuja, kaupungin tai teatterin mukaan, päivämäärän tai jonkin asiasanan perusteella, musiikkiteatteri, dramatisointi, lasten- ja nuortenteatteri, kiertävä esitys...
 

Esitys radikalisoitumisesta

Esitys radikalisoitumisesta — Mar1a918 (ohjaus ja visualisointi Tuire Tuomisto, dramaturgia Iira Halttunen) on epätyypillinen kaupunginteatterin esitys ja sellaisenaan esityspoliittinen teko paikkakunnalla, jossa uusiin esitysmuotoihin ei juuri ole kosketusta. Tässä on viisas työryhmä, joka kommunikoi yleisölleen tekemisen ja katsomisen kielioppinsa ja harjoittaa hienoa uusien muotojen lempeää siedätystä. Esiintyjät, Eeva Hautala, Anna Kuusamo, Jyri Ojansivu osaavat olla yleisönsä edessä pelotta ja keekoilematta, tekemässä asioita.

Esitys uskaltaa valita rajoiltaan avoimen, yleisöään osallistavan fragmentaarisen muodon. Raija Westergårdin sisällissodan naiskaarteja käsittelevä teos Maria (2007) toimi työryhmälle innoituksena lähteä selvittämään sitä, mistä syistä ja miten ihminen radikalisoituu ja liittyy ääriliikkeeseen, mitä kaikkea radikalisoituminen ilmiönä pitää sisällään ja miten se ilmenee.

Työryhmä on haastatellut uusnatsistisen Suomen Vastarintaliikkeen perustajaa ja johtajaa Henrik Holappaa, joka sittemmin teki pesäeron liikkeeseen. Työryhmä on myös kirjoittanut netin keskustelupalstoilla nimimerkillä Mar1a918.

Omakohtaisella ja dokumentaarisella otteella tuodaan esiin Holapan ja esiintyjien kommentteina yksinkertaisia asioita, halua kuulua johonkin, merkityksellisyyttä, me-henkeä. Näin ilmiötä arkistetaan ja puretaan mystifiointia. Holappa on case, jonka kautta voi miettiä ”kenen ääni päässä kulkee, kenen ääni saa toimimaan”.

Esityksen hieno avoin visuaalisuus ja äänimaailma laittavat omat assosiaatiot liikkeelle. Miesbarbie/Holappaa hyppyytetään kuminauhavaljaista, sätkynukke? Näyttämöltä siivotaan (ihmis)roskia pois koko pitkän Holapan haastattelukatkelman ajan, pahvilaatikosta nousee Sister Christmas, katosta sataa lasinsiruja, joiden päällä Barbie-Holappaa kuljetetaan, kuminauhat katkaistaan. Suuresta laatikosta paljastuu avautuu piano, esiintyjä soittaa Chopinin surumarssia…
 

Saksan teatteritilastoista herää kysymyksiä

Der Deutsche Bühnenverein on saksalaisen esittävän taiteen kentän työnantajajärjestö, jolla on lukuisia tehtäviä, mm. alan tilastointi . Tilastointi kattaa teatterin, orkesterit ja alan festivaalit Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä. Se tarkoittaa käytännössä 140 valtion- ja kaupunginteatteria sekä aluenäyttämöä, 128 orkesteria, 210 yksityisteatteria ja 84 festivaalia.

Erikseen ovat sitten vielä ohjelmistotilastot, Saksassa 385 teatteria, joiden ohjelmistosta on näytelmiä 21,86 %, lasten- ja nuortenteatteria 18,81 %, operettia ja musikaalia 15,93 %, muita esitysmuotoja 12,96 %. Tässä ohjelmistojen tarjonta.

Kokonaiskatsojamäärissä nuo prosentit asettuvat toisin. Näytelmät keräsivät 35,62 % katsojista, lasten- ja nuortenteatteri 17,75 %, musikaalit 10,33 %. Saksankielisiä kantaesityksiä oli ohjelmistosta vain 0,88 %. Melkoinen ero profiilissa! Mitä johtopäätöksiä tästä pitäisi tehdä? Auttaisiko Schiller ymmärtämään perustaa? Näyttämö moraalisena laitoksena vuodelta 1784.  

Peruskiviä

Ei mene hukkaan käännöstyö. Sentään joku tarttuu saksankieliseen nykydramatiikkaan, jota meillä on tarjolla kahtena käännösantologiana, Peruskivet ja Arkea ja ekstaasia.

Nätyllä on nyt mahdollisuus nähdä Jan Neumannin Peruskiviä. Saksalaisista näytelmistä lisätietoa Goethe Institutin erinomaisilta esittelysivuilta. Neumannin näytelmässä ollaan perimmäisten kysymysten äärellä, mutta ei kuolemanvakavasti. Tämä vino huumori minua kiinnostaa erityisesti.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät