Thalia-palkinto

Thalia-palkinnon tarkoituksena on palkita yhteiskunnallista keskustelua herättävä, uusia yleisöryhmiä houkutteleva, kansainvälisesti menestynyt tai muuten erityisen ansioitunut esitys, ja siten synnyttää keskustelua teatteritaiteen merkityksestä. Palkinnon voi saada mikä tahansa pääasiassa suomalaisten teatterintekijöiden tuottama esitys. Vuoden esitys voi olla teatteria, tanssia, sirkusta, esitystaidetta tai näitä yhdistelevä esitys. Thalia-palkinto jaettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2010 ensimmäisen Thalia-gaalan yhteydessä.

Palkitut 2010-2017

2017: Vaimoni, Casanova, Kuopion kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Minimi; Tavallisuuden aave, Q-teatteri; Maa-Tuska, Universum, Aurinkoteatteri; Wunderkinder, Wauhaus ja Teater 90 grader

2015: Myötätunto, Seinäjoen kaupunginteatteri; Neljäs tie, Suomen Kansallisteatteri; Där vi en gång flått, Virus ja Teater 90°; Den brinnande vargen, DuvTeatern ja Klockriketeatern; Kaspar Hauser, Q-teatteri

2013: Nukketeatteri Sampon TULILINTU

2012: Teatteri Takomo, Perheenjäsen

2011: Turun kaupunginteatterin Anna Karenina

2010: Leiri maailman laidalla, Rovaniemen Teatteri

2017

Palkinnon saajat ovat nämä neljä esitystä:

Vaimoni, Casanova, Kuopion kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Minimi
Tavallisuuden aave, Q-teatteri
Maa-Tuska, Universum, Aurinkoteatteri
Wunderkinder, Wauhaus ja Teater 90 grader

Thalia-palkinnon tarkoituksena on palkita yhteiskunnallista keskustelua herättävä, uusia yleisöryhmiä houkutteleva, kansainvälisesti menestynyt, innovatiivinen tai muuten erityisen ansioitunut esitys ja siten herättää keskustelua teatteritaiteen merkityksestä.

Palkinnon voi saada mikä tahansa pääasiassa suomalaisten teatterintekijöiden tuottama esitys. Vuoden esitys voi olla teatteria, tanssia, sirkusta, esitystaidetta tai näitä yhdistelevä esitys.

Thalia-tunnustuspalkinto neljälle esitykselle

Suomessa tehdään runsaasti taiteellisesti korkeatasoisia ja monimuotoisia teatteriesityksiä, joiden keskinäinen vertailu ja paremmuusjärjestykseen asettaminen olisi keinotekoista. Tämän vuoksi emme ole halunneet palkita yhtä vuoden esitystä. Sen sijaan olemme halunneet nostaa palkittaviksi neljä hyvin erilaista esitystä.

Yhteistä niille on vahvan intohimoinen omaäänisyys, muodon ja sisällön uutta luova kokonaistaiteellinen kohtaaminen sekä terävät havainnot omasta ajastamme. Kaikki neljä palkittavaa teosta ovat oivallisia esimerkkejä siitä, miten ohjaajien ja kirjoittajien pitkäjänteinen taiteellisen ajattelun ja käsialan kehittäminen yhdessä motivoituneiden työryhmien kesken voivat johtaa parhaisiin mahdollisiin teatteritaidetta eteenpäin vieviin teoksiin.

Thalia-tunnustuspalkinto vuoden esitykselle on jaettu viimeksi vuonna 2015. Nyt palkittavat esitykset ovat saaneet ensi-iltansa vuoden 2015 maaliskuun ja marraskuun 2016 välillä.

Thalia-tunnustuspalkinnot 2017 jaetaan seuraaville esityksille:

Vaimoni, Casanova, Kuopion kaupunginteatteri ja Tanssiteatteri Minimi

Vaimoni, Casanova on riemastuttava teatterillinen universumi, joka käsittelee ihmisyyden keskeisimpiä kysymyksiä: rakkautta, sukupuolisuutta, intohimoa ja kuolemaa. Sen tapahtumapaikkana on teatteri, jonka kautta teos nostaa äkkiväärän salaviisaasti esiin myös taiteen tekemiseen liittyviä tabuja ja kirjoittamattomia sääntöjä.

Koko työryhmä Leea Klemolan johdolla heittäytyy häpeämättömän antautuneesti teoksen tragikoomiseen ristiaallokkoon ja antaa katsojalle uutta pohdittavaa inhimillisyyden moniulotteisuudesta ja armon merkityksestä kovassa ajassamme.

Tavallisuuden aave, Q-teatteri

Tavallisuuden aave on itsenäisistä kohtauksista koostuva katsaus suomalaisuudesta ja tahdosta olla tavallinen. Se on katsojiin porautuva, tunnistettava, koskettava ja humoristinen esitys kaikesta siitä, minkä usein haluaisimme unohtaa omasta elämänhistoriastamme. Espanjalaisen surrealistin Luis Buñuelin elokuvasta Vapauden aave (1974) innoituksensa saanut esitys sekä häiritsee että kahlitsee katsojaa näennäisellä sympaattisuudellaan.

Saara Turusen kirjoittamassa ja ohjaamassa Tavallisuuden aaveessa yhdistyvät perhekuvaus ja yhteiskunnallisuus. Se kyseenalaistaa suomalaisia klisheitä kääntämällä näkökulmaansa niihin suvereenilla otteella. Tavallisuuden aave on tämän päivän kuvauksena kaikkea muuta kuin tavallinen ja muistuttaa meitä kauniilla tavalla kaiken hauraudesta.

Maa-Tuska, Universum, Aurinkoteatteri

Maa-Tuska on monien kerroksien surrealistinen fantasia, satu ja musikaali samassa esityksessä. Unenomaisen pinnan alla kuultaa lukuisia todellisen maailman teemoja, mukaan lukien hyvinvointiyhteiskunta, fasismi, uusliberalismi, retoriikka ja yksilön merkitys maailmassa. Esitys kertoo vahvan teatterillisen muodon läpi yhteiskuntamme ajankohtaisimmista kysymyksistä.

Ohjaaja ja käsikirjoittaja Juha Mustanoja on yhdessä Aurinkoteatterin ensemblen kanssa saanut aikaan jotain hyvin omalakista, omaehtoista ja erityistä. Räävitön ja monitahoinen esitys on samaan aikaan jotain juuri tässä tapahtuvaa, katsojaa haastavaa ja vielä päiväkausiksi ajattelemista antavaa.

Wunderkinder, Wauhaus ja Teater 90 grader

Wunderkinder on Johannes Ekholmin käsikirjoittama teos työelämästä nykyaikana, jolloin on mahdotonta erottaa työtä, vapaa-aikaa ja henkilökohtaista toisistaan. Wunderkinder on paikkasidonnainen esitys, joka tapahtuu ”spa-henkisessä” toimistossa Helsingin Kalliossa sijaitsevassa liiketilassa. Teos on harkiten sliipattu, raaka, todentuntuinen esitys, joka muistuttaa erityisen paljastavalla, viihdyttävällä ja surrealistisella tavalla meitä ihmisarvon rajusta laskusta äärimmilleen viedyn liiketaloudellisen ajattelun maailmassa.

Anni Klein on ohjaajana työryhmineen luonut eteemme peilin, jonka kuva on niin tunnistettava, että esitys piirtyy katsojan muistiin lähtemättömästi. Esitys on taiteellinen helmi ja osoitus siitä, että teatteritaide kehittyy juuri tekijöidensä kyvystä tehdä älykkäitä, tarkkoja ja yksityiskohtaisia havaintoja arkemme ilmiöistä sekä kärjistää ne harkituksi kritiikiksi.

2015

Myötätunto, Seinäjoen kaupunginteatteri
Neljäs tie, Suomen Kansallisteatteri
Där vi en gång flått, Virus ja Teater 90°
Den brinnande vargen, DuvTeatern ja Klockriketeatern
Kaspar Hauser, Q-teatteri

Suomessa tehdään monimuotoisia teatteriesityksiä, joiden keskinäinen vertailu ja taiteelliseen paremmuusjärjestykseen asettaminen olisi keinotekoista. Tämän vuoksi emme ole halunneet palkita yhtä vuoden esitystä. Sen sijaan olemme halunneet nostaa Thalioiksi viisi hyvin erilaista esitystä.

Yhteistä niille on kuitenkin vahva kokonaistaideteosajattelu, esityksellinen intohimo sekä kiinnittyminen omaan aikakauteen. Nämä esitykset ovat syntyneet paitsi uuden etsinnästä, oli sitten kyse esityskäsikirjoituksista/näytelmistä, näyttelemisestä, estetiikasta, yhteistyöstä, kumppaneiden sitouttamisesta, ne ovat myös löytäneet yleisönsä ja olleet tärkeitä sekä virkistäviä puheenvuoroja teatterikentän uudistamisessa. Thalia-tunnustuspalkinnot 2015 jaetaan seuraaville esityksille:

Myötätunto, Seinäjoen kaupunginteatteri

Myötätunto on kokonaistaideteos, koko taiteellisen ryhmän tasavahva analyysi nykyajan vinoutuneesta perherakennelmasta, vanhemmuudesta ja nuorison ulkopuolelle sulkemisesta. Loistavaa näyttelijäntyötä (osaksi puhutaan englantia), loistava paikka valittu talossa esitykselle– jo katsomoon meno on matka esitykseen.

Rajoja ja teatteriesitystraditiota rikkovaa kaupunginteatterin ohjelmistoa.


Neljäs tie, Suomen Kansallisteatteri

Neljäs tie on työtavoiltaan tutkivaa journalismia ja teatteria yhdistävä projekti. Se osoittaa, kuinka teatteri voi olla mukana kansallisia tarinoita uudestaan esitettäessä ja sillä tavalla arvioimassa nykyisiä ja tulevia ratkaisuja. Tekijöiden havainnoista on syntynyt aihelähtöistä poliittista aikalaisteatteria.  

Neljäs tie näyttää, että teatteri voi tehdä ymmärrettäväksi ja kouriintuntuvaksi jopa Suomessa harjoitettua talouspolitiikkaa. Kapitalismikritiikistä ei synny ryppyotsaista uuvuttavaa luentoa vaan estradiviihdettä hyödyntävää, katsojalle oivaltavaa naurua tarjoavaa teatteria.


Där vi en gång flått, Virus ja Teater 90°

Där vi en gång flått on kapitalismikriittisen esityksen satumainen ja yhtä aikaa viileä ruumiillistuma. Se nylkee meitä: karhu joutuu luopumaan turkistaan, kettu hännästään ja kotkasta tulee siivetön. Näytelmän tapahtumapaikka Heart Break Hotel kiihottaa sulavuudellaan, viettelee vaarantunteella, tarjoaa virvokkeita ja sirkushuveja, lopun aikojen giljotiinin kiikkuessa yllämme.

Där vi en gång flått on kokonaisvaltainen, koko taiteellisen ryhmän tasavertainen taideteos, jossa ohjaajan ja käsikirjoittajan omintakeinen tapa hahmottaa maailmaa ja rakentaa esitystä pääsevät oikeuksiinsa. Harvinaislaatuinen näyttelijäensemble on taitava ja taipuisa, lavastajan työ kekseliästä ja tarkkaakin tarkempaa, ja musiikki yhdessä virtuoosimaisten ääni- ja valosuunnittelun kanssa vievät katsojan aivan uusiin kerroksiin.


Den brinnande vargen, DuvTeatern ja Klockriketeatern

Ei ole itsestään selvää, että esitys onnistuu kurkottamaan itsensä ulkopuolelle ja vangitsemaan palasen ihmisenä olemisen absurdiutta, iloa, leikkiä, kipeyttä, kaipuuta toisen luo, surua. Runoiltamat Den brinnande vargen –– Palava susi – on tällainen esitys. Se on esitys, joka vie runon ja toisen kohtaamisen äärelle. Se vie runon ja ihmisen lumoon. Mutta siinä ei ole häivääkään ohuesta yläpilvestä tai itseensä käpertyneisyydestä. Runo jalkautuu arkeen. Sanoista ja runoista tulee tapa olla maailmassa.

Se, miten esiintyjät ovat näyttämöllä, suhteessa toisiinsa ja katsojiin, viestii harvinaislaatuista huokoisuutta ja hengittävyyttä: tasaveroista yhdessä olemista, toisen kuuntelua ja keveyttä. Näyttelijät loivat omia runojaan suomenruotsalaisen lyriikan tradition innoittamina.

Den brinnande vargen -esitystä leimaa koko taiteellisen työryhmän – ohjaajan, lavastajan, pukusuunnittelijan ja ääni- valo- ja videosuunnittelijoiden, muusikkojen – vankka yhdessä tekemisen ja jakamisen eetos. Sen tuloksena syntyy kokonaistaideteos, joka toimii myös tilana, kuvina, ääninä, musiikkina.

DuvTeaternin ja Klockriketeaternin esitys on hieno esimerkki siitä, mitä teatterien välisellä yhteistyöllä voidaan saada aikaan.   


Kaspar Hauser, Q-teatteri

Kaspar Hauser onnistuu vangitsemaan kaiken haluavan, itsensä brändäävän, 24/7 someläsnäolon sukupolven todellisuutta tavalla, joka toimii tajunnan räjäyttäjänä myös katsojalle. Se käsittelee ja analysoi yltiöliberalistista maailmankuvaa ja nykynuoren mielenmaisemaa, asemaa sekä tulevaisuutta rämäpäisin, audiovisuaalisin keinoin, pienen teatterin resursseilla.

Kaspar Hauserista tulee kokonaisvaltainen, koko taiteellisen ryhmän tasavertainen taideteos.
Q-teatterin ensemblen heittäytyvästä ja raivokkaan irrottelevasta otteesta välittyy käsittämätön energia.  
 

2013

Thalia-palkinnon saaja: Nukketeatteri Sampon TULILINTU
Teoksen konsepti, käsikirjoitus, ohjaus & musiikin sävellys: Maria Baric
Muusikot: Mika Seppänen, Aakusti Oksanen, Maria Baric
Varjoteatteri: Nemanja Stojanovic, Maria Baric & työpajanuoret
Tulinukketeatteri: Petri Saunio, Maria Baric & työpajanuoret

Perustelut:

Tulilinnussa musiikki on ylläpitävä elementti. Hieno aihe, joka ulkoilmassa on jännittävä ja improvisaatioon innostavaa. Nuorilla on potentiaalia vaikka kuinka mittaviin suorituksiin. Varjoteatteria, nukketeatteria, sadunkerrontaa. Niistä viriää improvisointi, joka vie luovuuteen. Luotan heihin.
- Jorma Panula Thalia-palkinnon valitsija, säveltäjä

Loppusuoralle Thalia-kisassa oli valittu myös Ryhmäteatterin Eduskunta II ja Kokoteatterin yhdessä Lilinkotisäätiön kanssa tekemä Peili. Ryhmäteatterin Eduskunta II palaa länsimaisen teatterin lähteille tuomalla yhteiseen keskusteluun sellaisia yhteiskunnan ilmiöitä, joihin on vaikea tarttua, koska ne ovat näkymättömissä.  Kokoteatterin ja Lilinkotisäätiön Peili on ammattilaisten yhdessä mielenterveyskuntoutujien kanssa toteuttama omaperäinen ja -lakinen esitys. Sesa Lehdon ohjaamasta Peilistä huokuu yhteisen tekemisen voima, railakas ja röyhkeä ote, jossa vakavien asioiden äärellä ei olla liian vakavia.

Kaikkia kolmea Thalia-finalistia yhdistää kytkös kansalaisuuteen ja yhteiskuntaan. Kukin esitys on taiteen keinoin tehty tutkimusmatka. Kaikissa ehdolla olleissa esityksissä teatteri kurkottaa itsensä ulkopuolelle saavuttaen myös sellaisia katsojia, jotka eivät välttämättä käy teatterissa.

Thalia-esiraadin muodostivat teatteriohjaaja Johanna Freundlich ja näyttelijä Mikko Bredenberg.
 

Thalia-esiraadin perustelut Tulilinnulle:
Maria Baricin säveltämä ja kirjoittama musiikkia, varjoteatteria sekä tulinukketeatteria yhdistävä Tulilintu syntyi 12-17-vuotiaille suunnatun musiikillisen varjoteatteri- ja tulinukketeatterileirin tuloksena. Fenix-linnun myyttiin perustuva esitys tehtiin yhdessä tämän hankalaksi koetun ikäluokan kanssa. Tulilinnussa on poikkeuksellisen omintakeisella tavalla selätetty ne ongelmat, joita nuorten saavuttamiseen liitetään. Tulilintu tarjosi esityksellisin keinoin itähelsinkiläisille lähiönuorille sellaista osallisuutta, jossa nuoret saattoivat ilmaista itseään taiteen keinoin myyttiä avuksi käyttämällä ja toteuttamalla eräänlaisen siirtymäriitin.  Esityksessä pääosassa oli nuorten tietoisuus ja heidän kokemuksensa. Tulilinnussa oli pakottamattomalla tavalla löydetty sellainen kieli ja toimintatapa, joka tuli lähelle osallistujia ja yleisöä. Tulilintu on yksityiskohtia myöten kunnianhimoisesti, suurella ammattitaidolla ja sydämellä suunniteltu ja rakennettu konsepti.

Nuorten toteuttamaa Stoan kulttuurikeskuksen pihalla nähtyä yhteisöllistä performanssiesitystä oli seuraamassa suuri joukko sellaisia Itä-Helsingin lähiöiden asukkaita, jotka eivät muutoin teatteriesitykseen olisi eksyneet.  
 

2012

Thalia-palkinnon saaja: Teatteri Takomo, Perheenjäsen
Ensi-ilta 5.11.2011. Teatteri Takomo, Käsikirjoitus ja ohjaus: Milja Sarkola.
Rooleissa: Antti Holma, Lotta Lehtikari, Seppo Merviä, Hanna Raiskinmäki
Lavastus: Kaisa Rasila, Puvustus: Monika Hartl, Valot: Heikki Paasonen, Dramaturgi: Heini Junkkaala, Ohjaajan assistentti: Taneli Maljanen

Perustelut:
Ehdotusten perusteella Thalia-palkinnon raati haluaa nostaa esille viisi esitystä viime vuodelta:
Teatteri Nirvana – Paratiisi (ohj. Sini Pesonen)
Ryhmäteatteri – Eduskunta (ohj. Susanna Kuparinen)
Pyynikin kesäteatteri – Rauta-aika (ohj. Kari Heiskanen)
Teatteri Takomo – Perheenjäsen (ohj. Milja Sarkola)
Suomen Kansallisteatteri – Paperiankkuri (ohj. Hanna Brotherus)

Jokainen näistä esityksistä on ollut omassa ajassaan, tilassaan ja tyylilajissaan merkittävä teatteritapahtuma vuoden 2011 aikana, ja kukin ottaa omassa näyttämökerronnan mittakaavassaan kantaa siihen miltä suomalaisuus ja suomalainen yhteiskunta näyttää ja tuntuu ja kuinka se on ja muuttuu tässä ajassa. Esitysten paremmuusjärjestykseen asettaminen on vaikeaa, ja raati haluaa antaa kunniamaininnan näille kaikille esityksille. Vuoden 2011 esityksen Thalia-palkinnon saajaksi raati on valinnut Teatteri Takomon esityksellä Perheenjäsen.

Perheenjäsen lähestyy rohkeasti henkilökohtaisista lähtökohdista yhteiskuntamme pienintä yksikköä – perhettä. Perheenjäsen on sekä henkilökohtaisuudessaan että tulkittavuudessaan kiinnostava, tuore draamateksti, jonka pohjalta tehty esitys on täsmällinen, puhutteleva ja hallittu nykyaikainen näyttämöteos. Se on hieno esimerkki pienen ryhmäteatterin ja koulutetun sekä ammattitaitoisen työryhmän tinkimättömästä suhtautumisesta työhönsä.

Huolimatta esityksessä aistittavasta vahvasta henkilökohtaisesta latauksesta, se ei kuitenkaan sorru vain tekijöittensä tilitykseksi, vaan kasvaa itseään suuremmaksi kokonaisuudeksi ja tekee henkilökohtaisesta yleistä. Esityksen keskiössä on sukupolvien välinen kuilu ja vanhemman sekä lapsen välinen suhde. Se on vahva kasvutarina monella tasolla: tytöstä naiseksi, lapsesta aikuiseksi, tyttärestä äidiksi ja tekijän perillisestä itsenäiseksi tekijäksi.

Esitys tarttuu useisiin aikamme ilmiöihin, kuten narsismiin, julkisuussuhteeseen ja oman identiteetin löytämiseen yhteiskunnan, ympäristön, ammatin ja perheen puristuksissa. Vanhemmuuden ja oman taiteilijaidentiteetin välisen kriisin ohessa, esitys paneutuu myös käsittelemään teatterin perimmäisiä kysymyksiä tekijän kannalta – suhdetta vanhan ja uuden, konstruktion ja dekonstruktion sekä samastuttavan ja vieraannutetun välillä. Vahvasta teatterilähtöisestä käsittelystään huolimatta esitys ei kuitenkaan ole eksklusiivinen kokemus, vaan pikemminkin teatterista, sen tekijöistä ja heidän pohdinnoistaan kehittyy allegoria, jonka jokainen katsoja pystyi soveltamaan omaan elämäänsä, työhönsä ja perheeseensä.
Lopputuloksena on vaikuttava ja syvälle ihmiseen uppoava esitys, josta ulos kävelleessään katsoja pysähtyy pohtimaan suhdettaan vanhempiinsa, lapsiinsa, omaan työhönsä, sekä ympäröivään maailmaan. Perheenjäsenen esittämät ajatukset ja sen nostattamat tunteet pysyvät katsojan mukana pitkään, kuin testamenttina sille kuinka yhteinen ja jaettu ihmisyys voi nousta katsojalle koettavaksi Perheenjäsenen rohkeasti henkilökohtaisesta tekemisen ja esittämisen tavasta.

2011

Turun kaupunginteatterin Anna Karenina

Anna Karenina on rohkea, vuolaan intohimoinen ja pakahduttavan fyysinen klassikkoromaanin tulkinta päivitettynä 2010-luvun repaleiseen arvomaailmaan. Esityksen maailmaa tukevat tilataideteoksen omainen lavastus ja äänisuunnittelu, joilla on tärkeä osuus kiihkeän esityksen rytmittäjänä.

2010

Leiri maailman laidalla, Rovaniemen Teatteri

Perustelut:

”Leiri maailman laidalla on esitys, josta välittyy teatterileikin voima, yhdessä keksimisen ilo - ja intohimo. Anarkistinen, äkkiväärällä huumorilla terästetty tarina valaa uskoa ihmisen kykyyn selvitä mahdottomasta.”