02.09.2021

Marita Muukkonen ja Ivor Stodolsky

Marita Muukkonen, mitä kuuluu?  

Viime viikolla TINFOssa luettiin kabulilaisen teatteriryhmän jäsenten ansioluetteloita - näyttelijöiden, ohjaajien, lavastajien, video- ja pukusuunnittelijoiden. Viidestätoista jäsenestä kolmen tai neljän on onnistunut viime viikkojen aikana paeta ulkomaille. Otimme yhteyttä Artists at Risk -järjestön perustaneeseen Marita Muukkoseen, joka vastaanottaa hakemuksia pakoon mahdotonta tilannetta pyrkiviltä taiteilijoilta, nyt muun muassa Afganistanista. Järjestö toivoo löytävänsä residenssipaikkoja niin Suomesta kuin muualtakin maailmasta taiteilijoille, jotka ovat joutuneet kotimaissaan vaaraan.  
 
Kysyimme Marita Muukkoselta, mitä kuuluu hänen työpäiviinsä juuri nyt. 
 
Marita Muukkonen: On kyllä kiirettä, päivät täyttyvät Afganistanin kriisistä, josta voi mediasta lukea paljon, mutta meillä Artists at Risk -järjestöllä kriisi on iholla. Meille tulee päivittäin kymmeniä ja kymmeniä hakemuksia Afganistanista taiteilijoilta, jotka ovat hyvin vaikeassa tilanteessa. Taliban on edennyt Kabuliin, lentokenttä on jo kiinni, rajat ovat vielä toistaiseksi auki Pakistaniin ja Uzbekistaniin, joten ihmiset pyrkivät pois, ja me yritämme parhaamme mukaan auttaa heitä. Se, mitä me pystymme tekemään, on hyvin marginaalista. Mutta jokainen taiteilija ja hänen perheensä, jonka saamme pois, on äärimmäisen tärkeä asia. Tämä työ täyttää päivämme.  
 
Onneksi on hallituksia, jotka yrittävät avustaa edelleenkin ja tarjoavat apuaan taiteilijoille ja ihmisoikeuksien puolustajille. Useinhan nämä kulkevat käsi kädessä. Olimme heti kriisin alussa suoraan yhteydessä UM:ään sekä ministeriin, mutta Suomi toimii EU:n ja YK:n kautta. Esimerkiksi Saksan, Ranskan, Espanjan ja Argentiinan hallitukset ovat lähteneet mukaan, mutta toistaiseksi Suomi ei ainakaan meidän kauttamme avusta taiteilijoita ja ihmisoikeusaktivisteja. Mutta me emme hellitä, koska maanrajat ovat vielä auki. Tulemme pyytämään apua niiden taiteilijoiden puolesta, jotka ovat päässeet Pakistaniin ja Uzbekistaniin. Saksa myös avustaa näihin maihin pääsemisessä.  
 
Taiteilijoilla on toki omia keinoja viisumien saamisessa naapurimaihin, ja toistaiseksi niitä vielä myönnetään. Mutta edelleenkin toivomme, että Suomen ulkoasianministeriö tukisi viisumien saamisessa, koska ilman viisumia ja papereita emme saa ketään ulos, joten meidän työmme on täysin riippuvainen UM:stä ja sisäministeriöiden avusta kussakin maassa. Tässä tilanteessa edes se, että omin avuin Pakistaniin tai Uzbekistaniin rajan yli päässeitä taiteilijoita autettaisiin pääsemään Suomeen, olisi tärkeää. Seuraava vaihe on avustaa taiteilijoita, jotka ovat päässeet esimerkiksi Turkkiin ja Iraniin, mutta eivät siitä huolimatta ole turvallisessa tilanteessa.  
Suomalaisessa yhteiskunnassa peräänkuulutetaan koulutettua työvoimaa, ja Afganistanista lähtevä intellektuelli taiteilijakunta kuuluu tähän joukkoon.
Jos Suomi vastaanottaisi edes muutaman taiteilijan, kyse olisi symbolisesta avun tarjoamisesta. Se on nyt tärkeätä. Autamme alan ammattilaisia, vahvoja taiteilijoita. Suomalaisessa yhteiskunnassa peräänkuulutetaan koulutettua työvoimaa, ja Afganistanista lähtevä intellektuelli taiteilijakunta kuuluu tähän joukkoon. He puhuvat hyvää englantia, ovat koulutettuja ja pystyvät luomaan vuoropuhelua. Meidän hakijoiden joukossa oli Kabulin yliopiston koko musiikkikoulutuksen osasto. Kymmenen professoria ja opettajaa perheineen.  
 
Taiteilijoiden työ tehdä taidetta ja luoda keskustelua. Esimerkiksi Kabulissa yliopiston musiikkiosastolta ihmiset sanoivat selkeästi, että he haluavat pois Afganistanista siksi aikaa, kun Taliban on vallassa. He haluavat harjoittaa ammattiaan ja sitten aikanaan palata työskentelemään Afganistaniin. Toisin sanoen, kun mietitään demokraattisten yhteiskuntien luomista, niin nämä taiteilijat ovat avainroolissa. Syyrian kriisin aikana meidän kauttamme tuli Suomeen Alepposta valokuvataiteilija, joka on sittemmin palannut Syyriaan. He ovat sitoutuneita aktivisteja, jotka lähtevät pakon edessä - ja osa heistä palaa kotiinsa. Kun pyritään luomaan demokraattisia yhteiskuntia, on tärkeää, että nämä ihmiset pysyvät hengissä. Kyseisellä valokuvaajalla on nyt Aleppossa nuorille valokuvakoulu, ja hän remontoi galleriansa ennen kuin hän kunnosti oman asuntonsa. Koronan vuoksi hänellä ei kuitenkaan ole toimeentuloa, joten yritämme resurssien rajoissa myös tukea taiteilijoita heidän kotiinpaluunsa jälkeen. Paluu on jokaisen oma päätös, mutta on tärkeää muistaa, että he lähtevät koska heidän on pakko.  
Kun pyritään luomaan demokraattisia yhteiskuntia, on tärkeää, että nämä ihmiset pysyvät hengissä. 
Artists at Risk -järjestö perustetiin vuonna 2013. Kirjailijoille ja journalisteille on PEN, ja vastaavaa kansainvälistä järjestöä ei ollut. Olemme kuraattoreita visuaalisen taiteen alalta, mutta aloimme saada avunpyyntöjä myös muilta aloilta. Meidän kautta on Suomeen tullut esimerkiksi näytelmäkirjailija ja ohjaaja Andrei Kureichik Valko-Venäjältä sekä lahjakas tanssija Angela Adelbs, joka esiintyy teatteriproduktioissa ja esimerkiksi television Sekaisin-sarjassa. Painotan sitä, että olemme tekemisissä ammattitaiteilijoiden kanssa. Pyrimme tukemaan heidän työmahdollisuuksiaan, ja sitä, että he pääsisivät työskentelemään suomalaisten kollegojen kanssa. Hienoja yhteistyötä on syntynyt ja on syntymässä muun muassa Kansallisteatterin ja Yleisradion kanssa.  
 
Meillä on hyvin erityyppisiä toimijoita mukana. Esimerkiksi Karlsruhessa meillä on yhteistyötä suuren museon, ZKM Center fro Art and Media kanssa, joka rahoittaa kolmen afganistanilaisen taiteilijan residenssin. Frankfurtissa toimiva säätiö puolestaan tarjoaa kuudelle taiteilijalle perheineen residenssin ja apurahan. Barcelonassa meidän kumppaninamme on kulttuurikeskus, joka on ollut aktiivisesti yhteydessä heidän ulkoministeriöönsä ja hallitukseen. Eli järjestömme on kasvanut hyvin vertaistoiminnan myötä. Meidän periaatteemme on myös se, että haluamme tuntea ihmiset, jotka lähtevät toimintaan mukaan, koska työ vaatii sitoutumista. On huomioitava, että olemme tekemisissä vaikeista olosuhteista tulevien taiteilijoiden kanssa. Kaikki on hyvin yksilökohtaista. Pyrimme tukemaan taiteilijoita niin, että he työllistyvät oman ammattinsa kautta. Mikäli taiteilijat eivät palaa kotimaahansa, he jäävät ammattilaisina Eurooppaan. Me myös autamme heitä siirtymään maasta toiseen, mikäli työllistymismahdollisuudet ovat paremmat muualla.  
Pyrimme tukemaan taiteilijoita niin, että he työllistyvät oman ammattinsa kautta.
Positiivinen asia on se, että monet residenssin saajista ryhtyvät itse tarjoamaan vastaavaa toimintaa muille taiteilijoille. Esimerkiksi neljä Pussy Riotin jäsentä saapui juuri kotiarestistaan Georgiaan, jossa heidät vastaanottanut taiteilija oli aikanaan saanut meidän kauttamme residenssipaikan. Kun on kokemusta siitä, mitä residenssi on tarkoittanut, he vastaavasti lähtevät jatkamaan toimintaa.  
 
Meillä ei ole tarjota rahoitusta, ei Suomessa eikä ulkomailla, mutta avustamme rahoituksen hakemisessa, rahoitusneuvotteluissa, lisäksi AR:llä on kansainvälistä rahoitusta residensseille mm. EU:n Luova Eurooppa -ohjelmasta ja Ruotsin taiteen keskustoimikunnalta. Meillä on myös pieni oma rahasto, AR-Bridging Fund Schengen-alueen ulkopuolisille resindesseille. Tämä toiminta käynnistettiin Koneen Säätiön tuella. Suomessa Saaren Kartano on ollut toiminnassa mukana monta vuotta, ja Porvoon kaupunki lähti juuri mukaan.

Tarjoamme väliaikaisia turvaresidenssejä. Turvapaikan hakeminen on rankka prosessi, ja jos siihen päättää lähteä, paluu kotimaahan saattaa olla hankala. Avustamme viisumin ja oleskeluluvan saamisessa, matkoissa, verkostoimme taiteilijoita paikalliseen kenttään ja tuemme taiteellisissa prosesseissa mahdollisuuksien mukaan.Tarpeen mukaan autamme kieliopinnoissa, lasten koulunkäynnin järjestämisessä, terapian järjestämisessä, yleensä uusissa arkeen liittyvissä asioissa. Helsingissä on 3-5 residenssiläistä rinnakkain Helsingin kaupungin rahoituksella. Studiot ovat Lapinlahdessa ja Hietsun Paviljongissa.

Kokemuksemme on, että taiteilijoilla on paljon kerrottavaa taustansa takia. Meillä on esimerkiksi hieno pariskunta Keniasta, LGBTQ-aktivisteja ja räppäreitä, jotka eivät julkisesti voi tehdä musiikkia. He ovat residenssinsä myötä julkaisemassa levyä.   
 
Seuraava askel afganistanilaisten taiteilijoiden suhteen on se, että olemme suomalaisiin säätiöihin yhteydessä, pyrkimyksemme on saada tukijoita vuoden residensseille. Jos tämä onnistuu, tarvitsemme tukea suomalaisilta instituutioilta, jotka voivat verkottaa heitä paikalliseen kenttään. Vetoamme tämän jälkeen UM:ään, että saadaan 2-3 taiteilijalle viisumit, jotta he voisivat tulla Suomeen. Etsimme myös toimijoita, joiden kanssa tehdä yhteistyötä. Andrei Kureichikin uusi näytelmä saa ensi-iltansa Vilnassa, mutta etsimme sille teatteria myös Suomesta. Tämän lisäksi etsimme myös vertaistaiteiljoita, jotka voivat tutustuttaa taiteilijoita paikalliseen kenttään.  
 
 
Marita Muukkonen  perusti Perpetuum Mobilen ja Artists at Risk  -järjestön kuraattorin ja tutkijan Ivor Stodolskyn kanssa. Muukkonen on kansainvälisellä kentällä toimiva kuraattori. Hän on toiminut HIAP-ohjelman puheenjohtajana ja Framen kuraattorina.  
 
Kuvassa: Marita Muukkonen ja Ivor Stodolsky. Kuva: Featured image, Roser Gamonal
 

Sinua voisi kiinnostaa

Kansainvälisyys Haastattelu Inkluusio