14.03.2019

Hanna blogikuva

Minna Canth – artivisti haastaa

Minna Canth, elävä ikoni, aikalaisemme. 175-juhlinta ilahduttaa ympäröivään todellisuuteen ja nykyhetkeen katsovilla puheenvuoroillaan. Ei imperfektiä, vaan preesensiä ja futuuria. Näin tehdään oikeutta sivistyneelle, ennakkoluulottomalle ja uteliaalle taiteen ja aktivismin yhdistäneelle artivistille: radikaalille yhteiskuntakriitikolle, kirjoittajalle ja keskustelijalle.

Jälkifossiilisen ajan murroksessa Canth heittää draamalle, teatterille ja esitystaiteelle ajankohtaisvaateen vastuuntunnosta, myötätunnosta, kriittisestä katseesta, taistelutahdosta. Canth ei ole sivustaseuraaja, hiljaisuuden kulttuurin ylläpitäjä, ei myötäjuoksija.

Ekologisen kestävyyshaasteen edessä Canthin kautta paikallisuus, ylirajaisuus ja kansainvälisyys avautuvat uudesta näkökulmasta. Kuopio voi olla keskus. Liikkuvuus on syvimmiltään aineetonta ajattelun liikettä.
 

Ruumiit tiskiin

Teatterimuseossa avautuu Minna Canthin päivänä näyttely Kokonainen Canth – Kuohuva keho ja mieli. Hienoa, että Minna Canthia ja hänen tuotantoaan avataan kehollisuuden ja materiaalisuuden kautta.

Maailma kotona – miten vapaudutaan patriarkaatista! Tervetuloa kaikki Lavaklubille viettämään Maailman teatteripäivää.

Maailma on täällä kotona, kun TINFO juhlistaa Maailman teatteripäivää 27.3. Lavaklubilla yhteistyössä Kansallisteatterin, Globe Art Pointin, Teksti-yhteisön ja UNO-ohjelman kanssa. Tapahtumamme on avoin kaikille. Taiteilijavieraamme on israelilaissyntyinen näytelmäkirjailija Sivan Ben Yishai. Hänen näytelmänsä Daddy Loves You, apinanraivoisa ja runollinen patriarkaatista vapautumisen manifestitekstinsä on nyt Sinna Virtanen käännöksenä, Piia Peltolan ohjaamana lukuteatterina. Toivon, että joku tarttuu tähän tekstiin ja johonkin muuhun Ben Yishain tekstiin ihan kokonaan! 

Ben Yishai ei ole täällä vain vieraanamme vaan myös kirjailijoiden työpajaa pitämässä. Eläköön kaikkinainen yhteistyö.
 

Taide- ja taiteilijalähtöiselle liikkuvuudelle tukea!

Cuporen uunituore taiteen ja kulttuurin barometri keskittyy nyt taiteilijoiden ja taiteen liikkuvuuteen . Cuporen barometrissä kuuluu taide- ja taiteilijalähtöisen liikkuvuuden ääni ja kokemus. Korjattavaa riittää, liikkuvuus tarvitsee enemmän tukea. Liikkuvuus ei voi sivuuttaa ekologiaa, ei politiikkaa, ei eroja. Liikkuvuus ei ole vain globaalia. Lokaali ja lähialueliikkuvuus ovat osa liikkuvuutta.

Josko nyt viimein saataisiin taide- ja taiteilijalähtöiselle liikkuvuuspolitiikalle kunnon tukea! Tästä lisää myöhemmin.
 

Silmänkääntäjä puhuu

TINFO palkitsi Silmänkääntäjällä Saara Rautavuoman ja TINFO-palkinnolla Maria Oivan. Palkinnonsaajien kiitospuheet sisälsivät tärkeää viestiä. Maria Oivan puhe tulossa. Saara Rautavuoma pääsee nyt ääneen:

”On tärkeää, että tällä palkinnolla tehdään näkyväksi myös sitä teattereissa tehtävää tärkeää hallinnollista ja tuotannollista työtä, joka valitettavasti tulee useimmiten näkyväksi ainoastaan silloin, jos jokin on mennyt pieleen. 

Samoin pitkäjänteisen, monen vuoden ajalle ajoittuvan alan sisäisen kehittämistyön tulokset ovat vaikeasti osoitettavissa. Työn vaikutukset saattavat realisoitua vasta vuosien päästä. Siksi on erityisen tärkeää kokemus, että työtä on kollegojen keskuudessa seurattu ja todettu, että hyvin menee – ja siitä onnistumisesta palkitaan, tässä tapauksessa vieläpä vuoden välein. Tämä antaa selkänojaa työn jatkamiseen. 

Vaikka palkinto annetaan nyt minulle, työni on mitä suurimmassa määrin yhdessä ajattelua toisten tekijöiden kanssa, ja mahdolliset tulokset syntyvät aina sen kautta. Haluan erityisesti kiittää viime vuosien tärkeitä kanssa-ajattelijoita – Saana Lavastetta, Jonni Pantzaria, Kati Siréniä, Elina Snickeriä ja Taija Helmistä – viikottaisesta ja päivittäisestäkin yhteistyöstä. ”
 

Vaahtoa! Thalia!

Yksi Thalia-esityspalkinnon saaneista esityksistä oli Minna Hokkasen ja Anna Ackermanin Vaahtoa! Näyttelijäduon pitämä kiitospuhe oli katkelma Vaahtoa-esityksestä. Esityksen voi nyt nähdä TTT:ssä, jos kiirusta pitää. Tässä valikoituja paloja!

--
M: Tää on iso laiva ja kääntyy hitaasti. Mutta kääntyy kun käännetään.

---
M: Pitää vängätä, uskaltaa kyseenalaistaa, ehdottaa. Ja neuvotella.
A: Mut miten? Prosessit on hierarkkisia ja sä olet vaan se toteuttaja. Aina joutuu
miettimään, että mitä tässä nyt kehtaa ja saa sanoa, kun ei halua olla hankala ja kun
muilla on niin paljon valtaa siihen, onko sulla töitä. Se on sietämätön tilanne.
M: Niin on, mutta silti dialogi on ainoa väylä. Sitä on opeteltava ja uskallettava käydä, sekä
alan sisällä, että sen ulkopuolella. Muuten vaarana on, että nää kysymykset jauhautuu
teatteritalojen henkiinjäämisstrategioiden alle. Leikkaukset uhkaa sisältöjä ja laatua jo nyt.
A: Me tarvitaan kommunikaatiota ja läpinäkyvyyttä!
M: Tiedostavaa, avointa ja palvelevaa johtajuutta!
A: Tiedostavaa ja vastuullista tekijyyttä!
M: Vastuullisia ja ajattelevia päättäjiä!
A: Ennakkoluulottomuutta!
M: Myötätuntoa! Rohkeutta! Rakkautta! Ja hei I have a dream!
 

Siegfried pervouttaa sukupuolta ja halua

Nätyn näyttelijäopiskelijoiden Mikko Kauppilan ja Katariina Havukaisen Siegfried
näyttää teatterin mahdollisuudet pervouttaa sukupuolta ja halua. Näyttelijän psykofysiikka / materiaalisuus puhkoo rikki kaikenlaista heteronormatiivisia ja hegemonisia sukupuolisuuksia. Sigfried on todiste siitä vapauden maailmasta, jossa näyttelijäopiskelijat voivat liikkua taiteellisia lopputöitä tehdessään. Vapauden valtakunta on otettava myös itsen sisältä. On uskallettava mennä itsesensuurin ohitse ja ylitse ja nujertaa ympäristön tuottamaa biovaltaa, kun näyttelijändramaturgiaa rakennetaan. Sen Siegfried tekee, kun se leikittelee, on jatkuvassa etsinnän, muutoksen ja tulemisen tilassa.

Yritän kuvata Siegfriedin kokonaisvaltaista aistimuksellisuutta ja tuntoisuutta. Istun näyttämölle sijoitetun katsomon eturivissä, olen ihan lähellä installaationomaista valkoista silkkitilaa, jonka vedellä täytetyssä lasiarkussa – kuin Lumikin kukkakimppujen äärellä –jättisikiömäinen keho kohdun lapsivedessä tai ruumis, joka herää eloon, syntyy uudelleen.  Vapaata liikehdintää, lilluntaa, kauneutta. Keho alkaa tapailla ääntä Happy Birthday, ääni asettuu eri kohtiin ruumista, se muuttuu ja tuntuu tulevan milloin mistäkin. Kuin äänellistä masturbaatiota. Iloista ruumiin leikkiä äänellä.

Tästä lähtee sitten odottamattomien kohtausten polku, jossa omaelämäkerrallinen aines kietoutuu historialliseen. Kauppila meets Ludwig II:n ja hänen rakkautensa Wagneriin. Kauppila meets Tsaikovskin Joutsenlammen Siegfriedin. Poikien peitonalusleikkejä, nautintoa katseen kohteena ja katsojana, pelkoa lääkärin vastaanotolla. Kauppilan ja Havukaisen luoma kompositio on hieno.

Puhe liikuttaa ja liike puhuu. Koreofonia, miten näyttelijä rakentaa dramaturgiaansa puheen ja liikkeen yhteisyyttä, havaintomaailmaansa, kuvittelukykyään, miten näyttelijä rakentaa kompositiota.

Sigfried on demonstraatiota ruumiin materiaalisuuksien koettelusta, että tää olis tää. Jokin liike- tai ääni-impulssi tuottaa toisen. Ääni vie, kun äänen rekisteri ja sijaintikohta ruumiissa muuttuu, muuttuu liike ja hahmo. Pikkupikkuperuuttavaoliosta tamperelaisperusheepoksi, Ludwigista. Nautin odottamattomista siirtymistä ja leikkauksista. 

Sigfriedin sukulaishahmo on Emilia Kokon Genderfuckin Turiseva tissi. Turiseva tissi liikkuu/liikkui groteskissa. Mikko Kauppilan näyttämöhahmo/hahmot on romanttisen lyyrinen sankari, jota ympäröi melankolinen yksinäisyys, kauneus, poeettisuus, musikaalisuus. Joutsenlampea steppikengissä. Jeah!

No jopas nyt sormet kirjoittivat!
 

Ensi viikolla tasa-arvon ja sananvapauden tilasta

Ensi viikolla julkistetaan Freemusen raportti. Sitä odotellessa kohti Minna Canthin ja tasa-arvon päivää 19.3. ja Maailman teatteripäivää 27.3. Julkaisemme myös alustavia tuloksia TINFOn tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskyselystä.

 

Aiemmat Hanna Helavuoren työpäiväkirjamerkinnät