Syksyssä toivo 

Ihana kesä alkaa olla jo loman puolesta takana, ja tinfolaiset ovat palanneet työn ääreen auringon rusottamin poskin. Ehdimme tosin olla toimistotöissä vain kolme päivää, sillä torstaina suuntaamme porukalla Tampereen Teatterikesään kansainvälisten vieraidemme kanssa katsomaan esityksiä ja tapaamaan tekijöitä (ja saunomaan). Hyde Hytti kirjoittikin esittelyn tämän vuoden Future is Present vieraistamme päivän TINFO-tiedotteeseen, ja itse jututin Talvikki Eerolaa, jonka Telakalla nähtävää esitystä Mihin katosit? odotan innolla.  

 

Tässä samalla viimeistelemme esittävän taiteen tilastoja vuodelta 2021. Onneksi tilastonlaatijallamme Piia Volmarilla on apunaan kesätyöläinen, joka oikolukee taulukoita tarkalla silmällä. Kirja lähtee maanantaina painoon, ja se julkaistaan torstaina 18.8.2022. 

 

Katsojamäärät romahtivat vuonna 2020 1,2 miljoonan tasolle oltuaan vuosikausia lähes poikkeuksetta neljän miljoonan tienoilla. Pientä nousua tapahtui viime vuoden aikana – 300 000 katsojan verran – mutta kevään 2021 sulku teki tuhoisaa jälkeä. Vos-teattereissa kävi yhteensä 698 746 katsojaa, mikä on alhaisin luku sitten 1950-luvun alun. Vuodesta 1954 lähtien nykyistä vossia vastaavilla teattereilla on ollut vuosittain 1–2,3 miljoonaa katsojaa. Tässä pitäisi vielä saada kirjoitettua tilastokirjaan tulevaisuuden näkymistä, mutta näkymät ovat niin kovin sumeat ja synkät. Näinä aikoina pelkästään se, että näkee teatteriesityksiä, antaa toivon pilkahduksia. Syksy festivaaleineen ja esityksineen ylläpitääkin tulevaisuuden toivoa.  

 

Ensi viikolla onkin jo aika hakea Maailma näyttämölle -apurahaa Suomen Kulttuurirahastolta. Viime kesä meni hankkeen suunnitteluun, ja nyt olemme jo tilanteessa, jossa haku avataan ja hakemuksia odotellaan. Muistattehan ottaa yhteyttä, mikäli kaipaatte yhä vinkkejä ja lisätietoja asiantuntijaryhmämme ehdottamista näytelmistä. Asiantuntijamme lukevat parhaillaan näytelmiä ensi vuoden valintoja varten. Hankkeelle on yhä tarvetta: vuonna 2021 kotimaisia teoksia esitettiin vos-puheteattereissa ja Suomen Kansallisteatterissa kaksi kertaa enemmän kuin ulkomaalaisia, ja rahoituslain ulkopuolisten teatteritoimijoiden ohjelmistoissa jopa 88 % kaikista teoksista oli kotimaisia.  

 

Viime marraskuussa kutsuimme Ralf Långbackan toimistollemme kahvittelemaan hänen 89-vuotispäiväänsä ennakkoon ja samalla tapaamaan Juho Manteretta, jolle myönnettiin Ralfin nimikkorahastosta apuraha Saksan-opintomatkaa varten. Istuimme lähes kolme tuntia kakkupöydän ääressä kuuntelemassa kahden eri sukupolven teatteriohjaajan välistä keskustelua ja Ralfin juttuja eri puolelta maailmaa, töistä ja ihmisistä. Tällaisena me tinfolaiset tulemme Ralfin muistamaan jakaessamme hänen syntymäpäivänsä yhteydessä matka-apurahoja nuorille ohjaajille tulevina vuosina: innostuneena tarinankertojana ja työteliäänä teatterin ajattelijana ja tekijänä, jolla oli aina pilke silmäkulmassa.