24.05.2022
Ylikuormittunut kieli
Harkovalaisen kirjailijan ja PEN-klubin jäsenen Serhij Žadanin aikaa ja energiaa menee vapaaehtoistöissä, hän toimii auttaakseen omalta osaltaan Ukrainaa pääsemään jaloilleen vuosia jatkuneesta tuhoisasta sodasta huolimatta. Ilonaihetta tuo kirjakauppa, joka saataneen auki pitkästä aikaa.
Runoilija ja proosaa sekä näytelmiä kirjoittanut Serhij Žadan (s. 1974) keskittyy nyt tekemään humanitääristä vapaaehtoistyötä kotikaupungissaan Harkovassa, tukee kotimaataan sodassa auttamalla kaupungissa asuvia eri tavoin. Siitä huolimatta, että tuntuu välillä raskaalta selittää asioita länsimaisille ihmisille, välttämättömyydestä hän tekee sitä mm. kirjoittamalla tilausartikkeleita ulkomaisille lehdille, kuten The New York Timesille. - Kirjailijan työssäni ei ole mitään järkeä, jos meillä ei ole Ukrainaamme, joten siihen keskityn. Kaikki muu tulee voiton jälkeen. Näin Žadan sanoo Ukrainska Pravdan haastattelussa maaliskuussa.
Se, että kollegat Puolan Akatemiassa ovat ehdottaneet Žadanille Nobelin kirjallisuuspalkintoa, on hänen itsensä mielestä osoitus puolalaisten halusta osoittaa solidaarisuutta kaikille ukrainalaisille. - Se on poliittinen ele Ukrainan tueksi. Nyt on tärkeätä, että meistä puhutaan, meitä ei unohdeta, vaan tuetaan ja autetaan.
Tätä samaa viestiä kuulemme myös pienessä haastattelussa, johon TINFO tavoitti kirjailijan toukokuun lopussa. Hänen näytelmänsä Leipäaselepo (Хлібне перемир’я) saa suomenkielisen ensiesityksen Vallilan Kansallisteatterissa, johon Mika Myllyaho ohjaa siitä lukuesityksen.
Ensinnäkin, suurkiitos suostumisestasi haastatteluun! Emme voineet pitää tätä mahdollisuutta mitenkään itsestään selvänä. Missä olet ja miten voit?
Olen nyt Harkovassa. Minulle kuuluu samaa kuin kaikille – paljon työtä, paljon ahdistusta, paljon toivoa. Teen ystävieni kanssa vapaaehtoistyötä, jotta tähän kaupunkiin saataisiin jokin järki kahden kuukauden pommitusten jälkeen. Saattaa olla, että saamme pian avattua kirjakaupan, ovat olleet tähän saakka pitkään kiinni.
Millä kaikilla tavoin vuodesta 2014 jatkunut sota on vaikuttanut elämääsi ja työhösi kirjailijana?
Hyvin vahvasti ja tuskallisesti. Olen ollut vuodesta 2014 vapaaehtoistöissä, käynyt jatkuvasti Donbassissa, tukenut kouluja, kirjastoja ja sisäoppilaitoksia. Tietenkin sodan todellisuus on yhtä tuskaa ja surua. Etenkin, kun olen kotoisin Luhanskin alueelta, ja olenkin kirjoittanut siitä paljon, esimerkiksi juuri Leipäaselevon.
Leipäaselepo kertoo tarinaa sodasta, joka jatkuu, ja aselevosta, joka ei voi parantaa aiheutettuja haavoja, vaikka ne arpeutuvat. Mitä tarinankertoja voi tehdä haavojen suhteen?
No ihan terapiamielessäkin on tärkeätä kutsua asioita niiden oikeilla nimillä. Tätä yritän tehdä näytelmässäni. Kyse on siitä, kuinka vaikeaa on ottaa vastuuta ja myöntää virheensä. Ja kuitenkin niin on välttämätöntä tehdä.
Näytelmässäsi Leipäaselepo, tarina yhdestä kuolemasta muuttuu vähitellen kokonaisen sukupolven tarinaksi. Lena Ljagusonkovan mukaan Ukrainassa on vasta aloitettu historian uudelleenkirjoittamista, ja uusi historiankirjoitus on vasta muovautumassa. Miten näet itse näytelmäkirjailijana osallistuvasi näytelmilläsi tähän Ukrainan historian uudelleen ajatteluun?
Itse kuulun juuri tähän sukupolveen, synnyin Neuvosto-Ukrainassa, omaksuin kaikkinensa neuvostotodellisuuden. Meidän on tästä syystä vaikea tajuta joitain asioita, mutta olen sitä mieltä, että 30 vuotta itsenäisyyttä on tehnyt erillisyydestämme peruuttamattoman. Vaikka ymmärrettävää on todellakin paljon.
Runoilijana ja kirjailijana sinua pidetään mestarillisena kielenkäyttäjänä. Asiantuntijamme kääntäjä ja näytelmäkirjailija Elli Salo, joka on suositellut näytelmääsi, kirjoittaa, että kielesi on täynnä koomisia sanoja ja traagisia merkityksiä. Olet kuitenkin eräässä haastattelussa sanonut, että sodan kautta kieli menettää aikaisemman painonsa ja merkityksensä. Sanat kuulostavat erilaisilta kuin aikaisemmin. Miten uskot viimeisten lähes kolmen kuukauden sotatilan vaikuttavan kirjailijana omaan kieleesi?
Epäilemättä. En oikein ymmärrä, kuinka esimerkiksi voisi kirjoittaa runoutta siitä, mitä Ukrainassa tapahtuu juuri nyt. Silti on puhuttava ja kirjoitettava. Mielestäni kieli on tällä hetkellä merkittävässä muutoksessa ja ylikuormittunut. Millainen kieli sitten tulee olemaan –sitä en käy arvaamaan.
Mitä toivoisit suomalaisten teatterintekijöiden pitävän mielessä, kun he harkitsevat Leipäaselevon esittämistä teattereissaan?
Sanon vain sen, että tässä näytelmässä ei ole hyviä tai pahoja. Ei ole syytöksiä, mutta ei myöskään oikeutuksia tai tekosyitä. Loppu on avoin, joten ohjaajasta ja näyttelijöistä riippuu, mitä yleisö siinä näkee.
Olet vieraillut ja työskennellyt kirjailijana, esitysten tekijänä ja muusikkona Euroopassa ja Yhdysvalloissa, tehnyt kansainvälisiä yhteistyöteoksia. Runojasi, romaanejasi ja näytelmiäsi on käännetty lukuisille eri kielille. Хлібне перемир'я (suomennettuna: Leipäaselepo) on juuri kääntymässä kolmen ihmisen voimin ukrainasta suomeksi ja se tullaan esittämään lukuteatterina Suomen Kansallisteatterissa toukokuun lopussa. Mikä merkitys sinulle on ollut ja on työskentelyllä ulkomailla ja teostesi kansainvälisesti saamalla vastakaiulla?
Minulle on tärkeää, että ukrainalaisten kirjailijoiden kirjat menevät ulkomaille. Olen iloinen jokaisesta kollegani teoksen käännöksestä. Kirjallisuushan on loistava tapa kertoa omasta maastaan. Ukrainalle on nyt tärkeää tulla kuulluksi. Lisäksi: kielen ja kulttuurin kautta ukrainalainen yhteiskunta muodostaa identiteettinsä, tai pikemminkin – muistaa sen.
TINFO / 24.5.2022
Kirjailijan kuva: Dmytro Larin
Leipäaselepo (Хлібне перемир’я) Vallilan Kansallisteatterissa lauantaina 28.5.2022. Ohjaus Mika Myllyaho, rooleissa Aku Hirviniemi, Katariina Kaitue, Juho Milonoff, Janne Reinikainen, Marja Salo ja Alina Tomnikov. Teoksen ovat suomentaneet Santul Kosmo, Elli Salo ja Yuriy Zub. Suomennoksen rahoittavat Maailma näyttämölle -hanke ja Nordic Drama Corner, joka edustaa kirjailijan teoksen esitysoikeuksia Suomessa.
Näytelmän ja kirjailijan esittely Maailma näyttämölle -tietokannassa:
Muut Maailma näyttämölle -valikoiman kirjailijoiden ilmestyneet haastattelut:
Ivan Vyrypaev: Aitoon yhteyteen järjestelmän sijaan
Dennis Magnusson: En plats för människans dåliga sidor
Christina Ouzounidis: Vrede, tvivel, hopp, beredskap
Antoine Jaccoud: Jäähyväiset eläimille
Lêna Ljagušonkova: Tarinankertoja voittaa