14.10.2021
Anna Veijalainen, mitä kuuluu?
Tiistaista lähtien opetus- ja kulttuuriministeriön ehdottamat leikkaukset ja niiden kohdentamiset ovat herättäneet tuohtumusta alalla ja viestinnällistä akrobatiaa hallituksen tasolla. Pääministeri on torstaiaamuna ilmoittanut, että SDP haluaa, että leikkaukset perutaan. Kysyimme keskiviikkoiltana Teatterikeskuksen puheenjohtajalta ja KokoTeatterin teatterinjohtaja Anna Veijalaiselta, mitä vapaalle kentälle, ja hänelle itselleen tämän hurjan viikon aikana kuuluu?
Anna Veijalainen: Meillä on harjoitukset KokoTeatterissa päällä aivan ihanalla porukalla. Ohjaan Marjo Niemen kirjoittamaa Norminäytelmä-teosta, joka on tulossa ensi-iltaan kolmen viikon päästä. Emme ole vielä lyöneet kaikkea lukkoon, mutta kovalla vauhdilla edetään.
Katsoin juuri kauhuissani läpi opetus- ja kulttuuriministeriön leikkauslistoja. Aivan horroria. Teatterikeskus kirjoitti kannanoton syyskuun lopulla leikkauksia vastaan. Budjettiehdotuksia oli tuolloin hirveän vaikea tulkita – mikä piti sisällään mitäkin. Teimme tiedusteluja OKM:n suuntaan, mutta sieltäkin sanottiin, että kertokaa meille, jos saatte niistä selvää. Tuntui epätodelliselta.
Pitkään näytti siltä, ettei esittäviltä taiteilta oltaisi leikkaamassa mitään. Mutta nyt näyttäisi tulevan niin sanotulle vapaalle kentälle mehevät leikkaukset. Ensi vuonna myönnetään esittävän taiteen edistämiseen mahdollisesti noin 1,2 miljoonaa euroa vähemmän. Korona-pandemian jälkeen on erityisen irvokasta, että tässä kohtaa ruvettaisiin leikkaamaan alamme avustuksia.
Kolmessa kuukaudessa tulisi käyttää kaikki ne rahat, kun olisi sen sijaan mahdollista tehdä järkevää taloussuunnittelua, mikäli leikkauksia on tulossa.
Tässä samalla pähkäillään koronatukien kanssa. Valtionosuusteatterit (ns. vos-teatterit) saivat kuulla heille mahdollisesti myönnetyistä koronatuista jo kesäkuussa. Me vapaat teatterit kuulimme meitä koskevista päätöksistä vasta nyt lokakuun alussa. Saimme koronatukea 8. päivä lokakuuta, jonka käyttöaika loppuu tämän vuoden loppuun mennessä. Eli kolmessa kuukaudessa tulisi käyttää kaikki ne rahat, kun olisi sen sijaan mahdollista tehdä järkevää taloussuunnittelua, mikäli leikkauksia on tulossa. Teatterikeskus yrittää parhaillaan vaikuttaa siihen, että käyttöaikaa kohtuullistettaisiin, eritoten tässä tilanteessa.
Näillä rahoituslain ulkopuolisilla teattereilla on myös kolmas haaste edessä. Ne ryhmät, jotka ovat hakeneet uuteen vos-järjestelmään, joutuvat samaan aikaan hakemaan harkinnanvaraista tukea Taikelta. Mikäli ryhmät saavat tarjouksen rahoituslain piiriin hyväksymisestä, heidän on vielä harkittava, kannattaako vos-kelpoisuus ottaa vastaan heille laskettujen henkilötyövuosien mukaan. Osa virkahenkilöistä on sanonut, että tällainen harkitseminen on mahdollista, osa taas sanoo, että ei ole. Mikäli rahoituslainpiiriin on haettu, on siihen myös sitoutunut. Mitä jos kolmen vuoden jälkeen tippuu lain piiristä ulos – onko silloin mahdollista palata Taiken piiriin? Jälleen osa virkakunnasta sanoo, että on mahdollista ja että varat palautuvat samalle tasolle kuin missä ne olivat alun perin, ja toiset taas sanovat, että palata voi, mutta palaajat joutuvat jonossa hännänpäähän. Nämä leikkausehdotukset tuntuvat yhä kohtuuttomammilta, kun on Teatterikeskuksessa vastikään myös kamppaillut näiden muiden rahoituskysymysten parissa.
Mitä jos kolmen vuoden jälkeen tippuu lain piiristä ulos – onko silloin mahdollista palata Taiken piiriin?
Kaiken tämän lisäksi nykyään yleisö päättää esitykseen tulemisestaan todella myöhään. Ennakkomyyntiä ei ole kenelläkään samassa mittakaavassa kuin mitä aikaisemmin on ollut. Jänneväli lyhenee ja lyhenee. Pahimmillaan teattereissa mietitään, esityksen perumista kokonaan, ja sitten samana päivänä myydäänkin esim. 80 prosenttia lipuista. Tosin Norminäytelmä -esitykseemme on varattu ja ostettu lähes 60 prosenttia lipuista ennakkoon, mikä on aivan poikkeuksellinen tilanne tässä koronanjälkeisessä ajassa. Se on herättänyt paljon kiinnostusta. Esimerkiksi transyhteisöjen järjestöt ovat ostaneet kokonaisia näytöksiä pienelle määrälle ihmisiä, koska haluavat saada pidettyä esityksen turvallisen tilan periaatteiden mukaisena.
Mutta yleisesti, yleisö on tässä se, jonka luottamus on särkynyt. Koronan aikana esityksiä on peruttu, siirretty, taas peruttu, ja uusille ensi-illoille on saatettu joutua hakemaan paikkaa neljä tai viisikin kertaa. Näin myös katsojat ovat joutuneet tekemään aina vain uusia suunnitelmia. Yleisösuhteen kanssa me teemme vielä todella pitkään töitä. Heavy-userit palaavat pian, he käyvät muutenkin todella paljon, mutta suuri yleisö palaa hitaammin.
Kaiken tämän jälkeen kentällä suhtaudutaan leikkausehdotuksiin epäuskoisesti. Puhutaan kuitenkin kokonaisuuteen nähden niin kovin pienistä rahoista, ja siitä, että lähdetään leikkaamaan lisää jo lähtökohtaisesti aliresursoidulta kentältä. Epäusko on tässä päällimmäisenä. Turhautumista on paljon. Ensin oli pitkä koronasulku ja kammottavat tulonmenetykset, ja nyt tämä vaan jatkuu.
Mielestäni nyt on kuitenkin se hetki, jolloin todellakin pitää naputella kannanottoja ja soittaa kansanedustajia läpi. OKM on tavallaan antanut ammukset kulttuurikentän järjestöille ja toimijoille. Jos joskus kannattaa tehdä se työ, niin nyt. Ratkaisut tehdään nyt OKM:ää ylemmällä taholla. On turha soittaa ministeriöön, on tehtävä työtä pääministerin tai hallituspuolueiden puheenjohtajien suuntaan. Poliisien 30 miljoonaa löytyi nopeasti, noin vain.
Meitä on valtava määrä – helpostikin 200 000 henkeä – olemme työvoimapainotteinen ala, verotuloja liikkuu ja tämän hyöty on tullut näkyväksi.
Itse haluaisin uskoa, että koronan ja kaiken tämän myötä kulttuuri- ja taideala on tullut aikaisempaa näkyvämmäksi. Kulttuuri elinkeinona on ollut mukana keskustelussa aivan eri tavalla kuin ennen. Ilmapiirissä on tapahtunut muutos. Nyt toimialamme hahmottuu päättäjille ja alan ihmisille entistä paremmin. Meitä on valtava määrä – helpostikin 200 000 henkeä – olemme työvoimapainotteinen ala, verotuloja liikkuu ja tämän hyöty on tullut näkyväksi.
Haluaisin myös uskoa kulttuurin ja taiteen itseisarvoon ja siihen että kulttuuri ja taide on se, joka tuottaa meille hyvinvointia ja merkitystä elämään. Haluan uskoa siihen, että tämä on kaikille selvää, ja myös se, että tästä meidän täytyy kantaa huolta. En usko, että tässä halutaan kuopata vapaa kenttä lopullisesti. Mutta kyllä tässä ollaan tekemisissä arvostuksen kaltaisten kysymysten kanssa.
Näin alan ihmisenä nämä uhkakuvat tuntuvat todella kylmältä suihkulta vielä tämän koronan perään, mutta erityisesti lasten näkökulmasta tilanne on hurja. 285 000 lasta saattaa olla tässä jäädä ilman koulun tarjoamaa kulttuurikokemusta. Nyt on isoista asioista kyse.
Tässä on nyt vapaan kentän teatterinjohtajana ja ohjaajana löydettävä ihan erityisiä voimavaroja ja kyettävä lokeroimaan näitä suuria taloudellisia haasteita ja teatterin taiteellista prosessia omassa mielessä eri paikkoihin. Tänä iltana minua tosin ei salissa tarvita, siellä tehdään kuvauksia. Norminäytelmän 18 esityskerran aikana näytetään yhteensä 10 minuuttia nauhoitettuna ei-heteropareja suutelemassa ja osoittamassa toisilleen hellyyttä. Näin yritetään kiriä heteroparien ylivaltaa kiinni yhden näytelmän myötä. Täällä on teatteri täynnä ihania ihmisiä. Taidetyö on mahtavaa.
Anna Veijalainen on koreografi, näyttelijä, käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän on myös KokoTeatterin perustajajäseniä, ja johtaa teatteria. Lisäksi Veijalainen toimii Teatterikeskuksen hallituksen puheenjohtajana sekä Teatterin tiedotuskeskus TINFO ry:n varapuheenjohtajana. Norminäytelmän ensi-ilta on KokoTeatterissa 29.10.2021.