Jaakko Lahtinen, mitä kuuluu? 

 

Jaakko Lahtinen: No, mitäs tässä. Takana on kiireinen viikko. Teimme äsken videokuvauksen Viroon. Meidän piti mennä Resonaarigroupin kanssa keikalle Tarttoon 3.12., mutta koronan takia keikka peruutettiin. Tarton yliopisto sanoi, ettei keikkaa voi tehdä sinne, koska Virossa on paha korona. Nyt tehtiin etävideokuvaus keikan sijaan.  

 

Eilen olimme Resonaarigroupin kanssa keikalla Tuomiokirkon kryptassa ja jouluglögillä. Jäimme Markku Kaikkosen kanssa kuuntelemaan Rajaton-yhtyettä. Konsertti alkoi kello 17.30 ja loppui klo 19.  

 

Ensi viikon lauantaina taas on Helsingin kaupunginteatterissa esitys, joka alkaa klo 13 ja päättyy klo 16.  

Olen ollut ammattimuusikkona jo 10 vuotta. Eräs tuttu sanoi minulle jo vuonna 2001 eräällä risteilyllä, että menehän opiskelemaan musiikkia. Ja minähän menin. Minulle sanottiin, että painas sitä punaista pohjaan,  ja siitä muusikon urani lähti liikkeelle. Nykyisin käyn kouluttamassa ihmisiä Markun kanssa ja opetan heitä soittamaan. Täällä Helsinki Missiossa voi myös liittyä soittokaveritoimintaan.  

 

Olen Helsingin Sanomille sanonut, että haluan antaa musiikin kautta ihmisille rakkautta ja viisautta. Minulle musiikki on antanut viisautta ja voimaa.  

 

Haluaisin tehdä erikaltaista musiikkia, toimia Resonaarigroupissa ja olla mukana musikaaleissa. Musikaaleissakin lauletaan kuorossa, pidän niistä hirveästi. 

 

Olin nähnyt Järvenpäässä Elvis-musikaalin, ja siitä se haave lähti liikkeelle. Haaveeni oli, että pääsisin näyttelemään musikaaliin. Olin vuonna 2019 mukana musikaalin I det stora landskapet orkesterissa. Soitin pianoa ja keyboardia. Kyllä se oli paras kokemus. Emma Raunio oli kapellimestarina ja sain olla paljon viulistien kanssa, joten oli hauska soittaa – ja pidin myös esityksestä. Mutta olin siinä esityksessä ihan muusikkona, en näytellyt itse.  

 

Olen aina pitänyt esiintymisestä, ja ihmisten viihdyttämisestä.  

 

Niinhän minuun otettiin yhteyttä Helsingin kaupunginteatterista, ja kysyttiin että haluanko tulla mukaan Niin kuin taivaassa -musikaaliin, ja sanoin että totta kai haluan. Ensin käytiin tutustumassa teatteriin, ja siitä se lähti.  

 

Esitän musikaalissa Torea. Tore on 25-vuotias pöljä, joka ei osaa tehdä yhtään mitään. Hän ei tiedä yhtään mitään. Mutta hän löytää kuorosta yhteisön ja alkaa laulaa heidän kanssaan.  

Teemme Paavo Kääriäisen kanssa molemmat Toren roolia. Vuorottelemme roolissa niin, että Paavolla on enemmän esityksiä, ja minulla joitain esityksiä. Paavo on ammattinäyttelijä, joten hänellä on enemmän esityksiä. Harjoituskauden aikana katsoin mitä hän teki – sitä oli jännä seurata. Paavo on mukava tyyppi.  

 

Haastavinta musikaalia tehdessä on ollut se, että repliikit pitää muistaa ulkoa. Kun olen ollut Savoy-teatterin lavalla muusikkona, yleisö elää mukana ja taputtaa tahdissa, ja voin reagoida voimakkaasti siihen, miten yleisö reagoi. Helsingin kaupunginteatterissa keskityn enimmäkseen Toren rooliin. Olen siellä näyttelijänä, joten en reagoi siihen, miten yleisö käyttäytyy. Muusikon ja näyttelijän työ on hyvin erikaltaista työtä.  

 

Työpäivät ovat myös teatterissa pitkiä. Täytyy lähteä ajoissa työpaikalle, jotta on ennen esitysaikaa siellä. Täytyy olla äänenavauksessa ja soundcheckissä. Esitys kestää kolme tuntia, joten on se raskasta. Minulla on 11 esitystä jäljellä vielä ensi vuonna, sitten se on siinä. 

 

On ollut mukavaa työskennellä ammattinäyttelijöiden kanssa. Näyttelijät ottivat minut Helsingin kaupunginteatterissa vastaan innolla. Kyllä minua kiinnostaa jatkaa näyttelemistä. Riippuu siitä, jos ne minut huolii – mutta kyllä haluaisin jatkaa näyttelemistä. Vaikka minulla ei ole näyttelijän koulutusta, minulla on näyttelijän kokemusta. Ja kokemusta esiintymisestä.  

 

Minusta tuntuu ihan mukavalta esiintyä suurelle porukalle. Minua ei jännitä yhtään. Ei yhtään. Otan vaan ihan rennosti, vaikka toisia voi jännittää. Kyllä minuakin tietenkin jännittää ennen esitystä, mutta kun astun lavalle, jännitys menee pois.  

 

Nyt tarkoituksena on lähteä Vuosaareen vanhusten palvelutaloon klo 12.30. Klo 13 meidän on oltava siellä. Meillä on siellä keikka klo 13.30 joka kestää 45 minuuttia. Sitten kotiin, ja huomenna onkin taas uusi päivä.  

 

 

 

 

 

---

Haastattelusarjassa aiemmin ilmestyneet:

Marjo-Riikka Romo, mitä kuuluu?

Essi Rossi, mitä kuuluu?

Marko Tandefelt, mitä kuuluu?