05.05.2022
Louna-Tuuli Luukka, mitä kuuluu?
Esittävän taiteen kentän monitaiturilla on monta palloa ilmassa. Ei ole ihme, että häntä on kiehtonut teinitaistelija Jeanne d’Arcin energia ja vimma. Torstaina kantaesityksen saa Jeanne d’Arc Living – Parasta elämäntyyliä!!!! -esitys Turun TEHDAS Teatterissa. Luvassa on elektropunkhenkinen, livedramaturgiaa hyödyntävä teos, joka tutkii mahdollisuuksia dynamiikan ja vallan näkyväksi tekemisessä.
Louna-Tuuli Luukka: Hyvin hektistä kuuluu. Meillä on tänään yleisökenraali ja huomenna ensi-ilta.
Tässä on ollut todella tiivis harjoituskausi, aikamoisella turbovauhdilla tätä on tehty. Hyvää kuuluu silti. Meillä oli hyvät treenit juuri, ja työryhmässä on hyvä henki. Myös itse esityksestä on hyvä fiilis.
Ehdotin aikoinaan Sirpa Järvenpäälle, joka tekee esityksen pääosan, että tehdään yhdessä esitys Jeanne d’Arcista. D’Arcin hahmo on kiinnostanut minua lapsuudesta asti. Ja Sirpa innostui. Tein esitysdramaturgian maisteriopintoja, ja muita töitä tuli väliin. Viime keväänä varmistui, että TEHDAS Teatterilla on meille tuotantopaikka, mutta jännitimme tämän vuoden helmikuun loppupuolelle, saammeko tarvittavan rahoituksen Taiteen edistämiskeskukselta. Emme saaneet tavoittelemaamme rahoitusta kasaan, mutta tarpeeksi tällaista napakkaa työskentelyjaksoa varten. Vapaan kentän toimijoiden taloustilanne on mitä on, apurahoja todella tarvitaan.
Välisemme kommunikaatio on hyvää. Olemme tämän johdosta pystyneet etenemään vauhdikkaasti.
Itse harjoitusjaksoa on tämän johdosta ollut vain vajaa neljä viikkoa, ja sekin Turussa, jossa asuu työryhmästämme pelkästään Sirpa. Pari-kolme kuukautta olisi ollut sopivampi, vaikka meillä on pieni työryhmä ja välisemme kommunikaatio on hyvää. Olemme tämän johdosta pystyneet etenemään vauhdikkaasti.
Prosessi on ollut opettavainen, koska en ole aikaisemmin ohjannut ja kirjoittanut esitystä työryhmälle ja samalla esiintynyt siinä. Se osoittautui vaikeammaksi yhdistelmäksi kuin mitä osasin odottaa. Teen lähes kaikki omat esitykseni näyttämölle prosessi- ja ryhmäkeskeisesti. Lähdemme hahmottelemastani fiktiivisestä kehyksestä ja rönsyilevällä otteella kirjoittamistani tekstimateriaaleista, rakennamme yhdessä elementtejä ja kehitämme siitä yhdessä esityksen. Tarvitsen tätä lattiatyöskentelyä taiteelliseen työstämiseen.
Kun lukee Jeanne d’Arcin oikeudenkäynnin pöytäkirjoja, jotka on käännetty suomeksi, yllättyy miten rohkea, suora ja sinnikäs hän on ollut inkvisition edessä, teinityttönä. Pidän myös 1920-luvulla tehdystä ekspressionistisesta elokuvasta, joka kertoo hänestä. Minua ei niinkään kiinnostaa d’Arcin henkilöhistoria, vaan hänen ikonisuutensa. Hänen uskonnollinen kokemuksensa, pikemmin kuin hänen kokemuksensa taistelusta. Sekä ennen kaikkea hänen korkea energiatasonsa ja vimmansa. Sirpa on paitsi nukketeatteritaiteilija myös Seksihullut-yhtyeen mahtava punkvokalisti, joten hänestä löysin d’Arcin kaltaisen energian.
Samoin minua ja työryhmää kiinnostaa dramaturgian ja esiintyjyyden yhdistäminen. Se ohjasi myös työryhmän kokoonpanoa. Livedramaturgiassa esimerkiksi valo- ja äänisuunnittelu ei ole etukäteen päätettyä, vaan suunnittelijat elävät tilanteessa ja tekevät työtään kyseisen tilanteen mukaan. Mitään erityisen monimutkaisia ratkaisuja emme ole tällä aikataululla kuitenkaan ehtineet kehittää. Olen valo- ja äänisuunnittelijan kanssa yhdessä Sirpan kanssa näyttämöllä. Oma roolini näyttämöllä on olla juontajan kaltainen hahmo. Epäonnistumisen mahdollisuus on läsnä, mutta sekin sinänsä on kiinnostavaa.
Mikäli olisimme saaneet hakemamme rahoituksen kokoon, olisimme ensisijaisesti lisänneet tuotantoon työaikaa. Alun perin ensi-illan piti olla Helsingissä, ja sen jälkeen esityskausi vierailla Turussa. Tässä on ollut raskainta epätietoisuus siitä, että saammeko me esityksen toteutettua ajoissa, pystymmekö tähän kuukaudessa? Koollekutsujana sitoutan freelancereita, joilla on useita muitakin tuotantoja kalentereissaan. Jos olisimme saaneet koko rahoituksen kokoon, olisimme palkanneet teokselle tuottajan. Nyt joudun tekemään itse tuotannollista työtä, johon minulla ei ole ammattitaitoa. En ole siinä kovin hyvä enkä tehokas. Tuottajana toimiminen vie paljon henkisiä resursseja, joita mieluummin käyttäisin taiteelliseen työhön. Se, että tutkisi ja etsisi uudenlaista lähestymistapaa vaatii sen, että sille on riittävästi resursseja ja aikaa mennä vähän metsään, ja sitten taas sen pohjalta hakea oppia.
Pandemia ei vaikuttanut elämääni hirveästi, koska tein juuri silloin kirjallista opinnäytetyötä. Mattoa ei vedetty jalkojeni alta, töitä ei peruuntunut. Työtä on ollut hektisyyteen saakka viime elokuusta alkaen. Olin Espoon kaupunginteatterissa kantaesityksensä saaneen Armageddon-esityksen esitysdramaturgi, ja minulla oli toimituksellista työtä Todellisuuden tutkimuskeskuksessa. Syksy oli freelancer-silppua täynnä. Seuraavaksi haluaisin olla yhden pitkäkestoisen prosessin äärellä, rauhassa.
Syksy oli freelancer-silppua täynnä. Seuraavaksi haluaisin olla yhden pitkäkestoisen prosessin äärellä, rauhassa.
Tänään lounastauolla puhuimme työryhmän kanssa siitä, miten kaikilla on kaikilla on monta palloa ilmassa, ja samoin tietenkin heillä, jotka odottavat, että siirtyisimme jo niihin toisiin, seuraaviin tuotantoihin. Minulla oli ensi-ilta helmikuussa ja maaliskuussa, nyt toukokuun alussa kolmas ensi-ilta tulossa kevään aikana. Alkaa olla aika väsynyt olo. Onneksi pääsen kesällä lepäämään.
Nyt etenemme odottavaisin mielin kohti torstain ensi-iltaa. Mielenkiinnolla odotan miten yleisö ottaa esityksemme vastaan. Toivon, että tavoitamme monenlaiset katsojat.
Louna-Tuuli Luukka on dramaturgi, esitystaiteilija ja pedagogi. Hän valmistui Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta vuonna 2021 esitysdramaturgian linjalta. Luukka varttui Oulussa, jossa liittyi Akseli Klonk -teatteriin näyttelijäksi vuonna 2003, jonka lisäksi hän on toiminut monessa muussakin tehtävässä samassa teatterissa. Hän on työskennellyt myös Todellisuuden tutkimuskeskuksessa, TOTEM-teatterissa, Oulun Teatterissa ja vapaissa ryhmissä. Jeanne d’Arc Living – Parasta elämäntyyliä!!!! saa kantaesityksensä 5.5. 2022 TEHDAS Teatterissa Turussa. Torstaina 19.5.2022 esityksen jälkeen järjestetään yleisökeskustelu, jossa esseisti Antti Nylén ja dramaturgi-ohjaaja Pauliina Hulkko keskustelevat työryhmän kanssa mm. pyhyydestä ja rujoudesta, näyttämöikonin ideasta sekä ylevän kokemuksista suhteessa popkulttuuriin ja taiteeseen.
Haastattelusarjassa aiemmin ilmestyneet:
Semjon Aleksandrovski, mitä kuuluu?
Lauri Antti Mattila, mitä kuuluu?
Meri-Anna Hulkkonen, mitä kuuluu?
Markus Järvenpää, mitä kuuluu?
Meri-Maija Näykki, mitä kuuluu?
Teatteritieteen alumnit, mitä kuuluu?