16.06.2022

Wilhelm Grotenfelt

Wilhelm Grotenfelt, mitä kuuluu?    
Saimaan Teatteri seilaa jälleen tänä kesänä Saimaan vesistössä. Kauhukomedia Ripari kysyy, mihin tänä päivänä enää voi uskoa. Teatterin perustajalle, Wilhelm Grotenfeltille taiteellisen työn tekeminen pitkän pandemian jälkeen tuntuu ihanalta, vaikka kesäteatteria pyörittävän kesään ei paljon lomaa mahdu. M/S Lola III lähtee heinäkuun alussa Grotenfelt mukanaan kohti Sulkavaa, Kokonsaarta ja Moininsalmea. Wilhelm Grotenfelt, mitä kuuluu?  
 
Wilhelm Grotenfelt: Hyvää kuuluu, oikein hyvää. Meillä on Saimaan Teatterin Ripari-esityksen treenit käynnissä Tapanilan työväentalolla ja tuntuu ihanalta, kun pääsee taas niin sanotusti työn touhuun. Pandemian aikana minulla on ollut lähinnä toimistotöitä, joten on mukavaa saada taas tehdä työtä näyttelijänä. Huomaa, että sitä on ollut ikävä. Ja onhan kesä muutenkin kivaa aikaa. 
 
Valmistuin Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun ruotsinkielisestä näyttelijäohjelmasta. Hakeuduin sinne koska olen Savossa kasvanut täysin suomenkielisessä ympäristössä ja käynyt kaikki kouluni suomeksi. Olen puhunut ruotsia vain Juvalla perheeni kanssa, ja halusin vahvistaa kielitaitoani, jotta pystyisin myös työskentelemään ruotsin kielellä. Viiden vuoden aikana kielitaitoni vahvistui niin paljon, että koen olevani molemmilla kielillä tasavahva, ne tuntuvat molemmat luontevilta. Ruotsinkielinen teksti muuntautuu suussani kuitenkin helpommin puhekieleksi, tai omaksi kielekseni, kun taas suomenkielinen teksti määräytyy enemmän teoksen mukaan – onko se kirjoitettu puhekielellä vai kirjakielellä – minkälaiselta kieli ylipäänsä tuntuu? Valmistumiseni jälkeen olen toiminut fifty-fifty suomen- ja ruotsinkielisissä teattereissa.  
 
Idean Saimaan Teatteriin sain kokemuksen kautta. Teimme Teatterikorkeakoulussa vuonna 2011 Skärgårdsteaternille eli ruotsinkieliselle, kiertävälle saaristoteatterille tuotannon. Sen tekeminen ja laivalla kiertäminen esityspaikasta toiseen oli niin hauskaa, että rupesin miettimään, toimisiko vastaavanlainen omalla kotiseudullani Itä-Suomessa, Saimaan alueella. Tämä on siltä osin suora kopio Skärgårdsteaternista. Kaivoin esiin vanhoja merikarttoja, joita olimme isän kanssa käyttäneet meloessa ja joissa melontareitit olivat yhä piirrettyinä. Mietin mistä ja minne kaikkialla Saimaalla pääsee, ja totesin, että no, periaatteessa kaikkialle. Seuraavaksi kartoitin seurantaloja ja muita esiintymispaikkoja, joita alkoi pikkuhiljaa löytyä, ja pian löytyi myös laiva – mikkeliläisen meripartiolippukunnan laiva, M/S Lola III. Meripartio toimii myös kippareinamme.  
 
Saimaan Teatteri tekee ”nykykansanteatteria”. Aluksi tämä oli termi, jota käytimme enimmäkseen vain hakemuksissamme, mutta olemme alkaneet käyttää sitä muutenkin vuosien myötä. Mitä nykykansanteatteri tarkoittaa – tätä pohdimme jatkuvasti, ja tähän kysymykseen palaamme keskusteluissamme. Pidimme keväällä Kajaanissa MeriteatterinVaara-kollektiivin ja Pohjois-Karjalan Kansanteatteri Pokan kanssa työpajan, jossa käsittelimme muun muassa nykykansanteatterin käsitettä. Järjestimme myös keskustelutilaisuuden Kajaanin kaupunginteatterissa, jossa pohdimme mitä kansanteatteri tänä päivänä on. Pähkinänkuoressa: käytämme kansan- ja kesäteatterin raameja esityksissämme. Käärimme esityksemme tuttuun pakettiin, mutta esityksemme ovat samalla taidepommeja – niissä on jokin sisältö, joka tuo ne nykypäivään. Jokin haastava elementti tai ajatuksia herättävä sisältö, tai jokin ilmaisumuoto. Teemme lähtökohtaisesti nykyteatteria. 
 
Yleisömme on monipuolista kansaa ja koostuu niin paikallisesta väestä kuin matkailijoista, mökkeilijöistä ja kesäasukkaista. Koen, että Saimaalla yleisö on heterogeenistä ja monipuolista. Esityksissämme käy kulttuurin suurkuluttajia, mutta myös katsojia, jotka eivät käy teatterissa lainkaan, muuta kuin meidän esityksissämme. Ikääntynyttä yleisö kuitenkin on, keski-ikäistä ja eläköitynyttä. Emme me toisaalta koko perheen esityksiä ole tehneetkään.  
 
Tämä kesä menee tähän teatterintekemiseen. Olen perheenisä ja aikaa ei mitenkään ole enää yhtä paljon kuin ennen. Viime viikolla mietin Saimaan Teatterin ensimmäistä kesää, jolloin oli tehtävä valtava määrä pohjatyötä ja tuotettava esitys ensimmäistä kertaa. Toimin silloin tuottajana ja näyttelijänä, tein esitykselle valosuunnittelun ja toimin teknikkona. Olin myös ruokavastaava ja videobloggaaja. Ja jotenkin ehdin katsoa joka päivä vähintään yhden matsin MM-futista. Aika ei enää riitä kaiken hoitamiseen, mutta onneksi teatterimme on myös kasvanut, on tullut uutta osaamista ja vastuu ja työt teatteriryhmässä ovat jakautuneet useammalle. Kenenkään ei tarvitse palaa loppuun. Onneksemme saimme Koneen Säätiöltä vuonna 2019 kolmen vuoden rahoituksen, jonka avulla työryhmämme käytännössä työskentelee.  
 
Parhaillaan harjoittelemme Ripari – Mihin sie uskot? -esitystä. Idea tuli näytelmäkirjailija Aino Pennaselta ja ohjaaja Riikka Oksaselta, jotka ovat tehneet Saimaan Teatterille jo kaksi muutakin esitystä. Heitä kiinnosti lähtökohtaisesti jokin, joka yhdistäisi meitä kaikkia, jokin rituaali. Riparileiri on meille monelle tuttu. Meillä on rippikoulusta ja rippileireistä mielikuvia ja muistoja. Mutta aihe koskettaa myös meitä tänä päivänä, koska on vaikea tietää enää mihin uskoa. Meitä viedään joka suuntaan, ja meidän uskoa koetellaan. Vaikka ajatus ylipäänsä evankelisluterilaisen kirkon asemasta on koetuksella, rippileiri elää kuitenkin perinteenä vahvasti kulttuurissamme eikä sitä hirveästi kyseenalaisteta. Kirkon on löydettävä itsensä uudestaan, ja kyllähän sieltä myös modernimpaa ajattelutapaa löytyy – mutta myös sitä vanhaa kansaa.  
 
Saimaan Teatterilla on nyt 14 jäsentä. Periaatteemme on, että kaikilla on oikeus olla mukana produktioissa, jos haluaa. Lähtökohtaisesti teemme jäsenten kanssa tuotantoja, ja katsomme sitten, tarvitaanko lisävoimia. Meillä ei ole taiteellista johtajaa, vaan pyrimme ylläpitämään demokraattista yhteisöä, jossa päätökset tehdään keskustelemalla. Onhan tämä vaativa tapa pyörittää asioita, mutta tähän pyrimme. Käytännön syistä lähes kaikki jäsenemme asuvat Helsingissä, vaikka osa onkin siirtynyt Helsingistä muualle. Näinhän se luonto toimii, sitä on omat verkostot, joista kalastetaan tuttuja. Kaikilla on kuitenkin jonkinlainen yhteys Saimaalle. Yksi on Savonlinnasta kotoisin, toinen Lappeenrannasta ja kolmas Imatralta.  
 
Yksi jäsenistämme on yhteiskuntatieteilijä, tutkija ja tietokirjailija Sanna Ryynänen. Hän on liittynyt Saimaan Teatteriin vuonna 2019 oltuaan Saimaan Demokraattinen Tasavalta -esityksen kiertueella tutkijana. Ryynänen osallistuu esitysten valmisteluun, tutkii esityksiämme ja yleisökokemusta osana Koneen Säätiön rahoittamaa tutkimushanketta Lähiöbaareissa ja seurantaloilla – tutkimus teatterista ja esittävistä taiteista yhteiskunnallisina tekoina
 
Yhteistyö Sannan kanssa on ollut todella antoisaa, hän on tuonut paljon esityksiimme juuri sen takia, ettei hän ole taiteilija, vaan tuo työhön eri näkökulmia. Hän osallistuu myös Riparin tuotantoon kiertuetutkijana ja tulee vetämään myös yleisökeskusteluita.  
 
Tässä mennään tosi hyvillä mielin kohti ensi-iltaa. Toteutimme ensimmäisen läpivedon kolmen treenipäivän jälkeen ilman plareja, ja totesimme, että tämäkö oli nyt tässä. Pääsimme todella hyvin vauhtiin. Tavallaan pandemia on ollut onni onnettomuudessa, sillä meidän piti tehdä tämä tuotanto jo viime kesänä. Lykkäsimme sitä vuodella, joten kaikki on kerrattu ikään kuin jo useaan otteeseen. Kiertueemme jälkeen olisi tarkoitus mennä pariksi viikoksi mökille, minkä jälkeen minulla alkaa Sirius Teaternin seuraava tuotanto Liisa Pentti + Co -ryhmän kanssa. Teemme yhdessä tanssiesityksen.  
 
 
Wilhelm Grotenfelt on näyttelijä, Sirius Teaternin jäsen ja Saimaan Teatterin perustaja. Grotenfelt on esiintynyt muun muassa Sirius Teaternin, Espoon kaupunginteatterin, Klockriketeaternin ja Teater Mestolan palkitussa Marat/Sade -esityksessä, Zodiakin ja W A U H A U S -kollektiivin Dirty Dancing -teoksessa sekä Aurinkoteatterin Saalistajat ja Tätiratsastajat -tuotannoissa.  
 
Saimaan Teatterin kauhukomedia Ripari saa ennakkoesityksensä Helsingissä 29.6.2022, ja ensi-iltansa Juvalla 1.7. Teatteri kiertää heinäkuussa esityksellänsä mm. Sulkavalla, Kokonsaaressa, Oravissa, Moinsalmessa, Kivipajassa, Puumalassa, Anttolassa, Virmutjoella, Joutsenossa, Taipalsaaressa ja Himalansaaressa 23.7. saakka.  
 

Haastattelusarjassa aiemmin ilmestyneet:
 
 


Suvi Tuominen, mitä kuuluu?

Louna-Tuuli Luukka, mitä kuuluu?

Semjon Aleksandrovski, mitä kuuluu?

Lauri Antti Mattila, mitä kuuluu?

Meri-Anna Hulkkonen, mitä kuuluu?

Eeva Bergroth, mitä kuuluu?

Markus Järvenpää, mitä kuuluu?

Antonia Atarah, vad hörs?

Emma Castrén, mitä kuuluu?

Jarno Kuosa, mitä kuuluu?

Jukka Korpi, mitä kuuluu?

Antti Timonen, mitä kuuluu?

Jani Ahonen, mitä kuuluu?

Meri-Maija Näykki, mitä kuuluu?

Teatteritieteen alumnit, mitä kuuluu?

Jaakko Lahtinen, mitä kuuluu?

Marjo-Riikka Romo, mitä kuuluu?

Essi Rossi, mitä kuuluu?

Marko Tandefelt, mitä kuuluu?