08.09.2022
Tinja Salmi, mitä kuuluu?
Lavastus- ja pukusuunnittelija Tinja Salmi on suunnitellut peräti 460 pukukokonaisuutta Helsingin kaupunginteatterin Priscilla, aavikon kuningatar -esitykseen, joka sai ensi-iltansa elokuun lopulla. Tekoälystä kiinnostunut Salmi loi 3D-mallinnuksia hyödyntäen pukuja, jotka ensikatsomalta näyttivät mahdottomilta toteuttaa. Toteutus ei olisi onnistunut ilman teatterin osaavaa henkilökuntaa, ompelimosta tarpeistoon. Tavoitimme kysytyn suunnittelijan kesken uuden tuotannon harjoitusten ja kysyimme ”Mitä kuuluu?”
Tinja Salmi: Kaikenlaista kuuluu. Syksy on minun lempiaikaani. Kesälomalla on saanut levättyä ja lomailtua, sitten uudet jutut saavat ensi-iltansa, uudet projektit käynnistyvät ja uudet työryhmät kokoontuvat. Uudet duunit alkavat ryminällä. Saan siitä paljon energiaa ja elinvoimaa. Freelancerina sitä on vähän joka puolella samaan aikaan.
Mutta hyvin sitä jaksaa, kun on hirveän hyvät työryhmät ja tiimit rinnallaan ja mielenkiintoisia projekteja. Olen onnekas, että olen saanut tehdä niin paljon, ja nautin siitä, että kaikki työtilaukset ovat keskenään niin erilaisia ja erityylisiä. Parhaillaan teen Lilla Teaternissa Min fantastiska väninna -esitykseen videoprojisointeja.
Tutustuin teatteriin asuessani lapsena Puolassa. Kävin Varsovassa kansainvälistä koulua, jossa oli teatterikerhotoimintaa. Teimme muun muassa musikaaleja musiikinopettaja Mr. Fitzgibbonin kanssa. Muutin 12-vuotiaana Lappeenrantaan, jolloin äiti vei minut Teatteri Peränurkkaan, paikalliseen nuorisoteatteriin. Ajateltiin, että harrastajateatterissa oppisin rohkeammaksi, olin silloin hyvin ujo. Itseasiassa moni nykyinen kollegani on aloittanut uransa samasta teatterista, esimerkiksi ohjaajat Essi Rossi, Joel Teixeira Neves ja Juho Liira.
Uskon, että Puolassa asuminen, sikäläinen kulttuuri ja ympäristö vaikuttivat tapaani hahmottaa maailmaa ja omaan tapaani ajatella. Asuimme siellä kaalipeltojen keskellä, Varsovan ulkopuolella. Tapasin hyvin eri taustoista tulevia ihmisiä, siellä oltiin tavallaan monen maailman välissä. Se herätti uteliaisuuden myös uusia asioita ja ilmiöitä kohtaan.
Harrastajateatterista jäi kiinnostus teatteria kohtaan. Kävin nuorena muun muassa Kallion lukiota, josta moni jatkoi teatterialalle, ja sieltä tuli myös itselleni tunne, että haluan päätyä alalle. Opiskelin kuitenkin siinä välissä vuoden ravintola-alaa, ja haaveilin ravintolateatterin perustamisesta. Koulussa lähinnä tiskailimme, joten kyllästyin. Pyörin myös Kellariteatterilla, rakensin itse lavastuksia, keräsin kirppiksiltä kamaa ja ompelin pukuja. Sieltä taisi tarkentua ajatus siitä, että haluan lavastajaksi. Ystävät toki myös kannustivat, ohjasivat minua tähän suuntaan, ja päädyin Aalto-yliopiston lavastustaiteen laitokselle.
Olen valtavan kiinnostunut uusista teknologioista ja digitaalisuuden luomista mahdollisuuksista.
Koen olevani keksijä ja kuuntelija, pikemmin kuin lavastaja tai pukusuunnittelija. Olen valtavan kiinnostunut uusista teknologioista ja digitaalisuuden luomista mahdollisuuksista. Olen viime aikoina tutkinut tekoälyä, sitä miten tekoäly generoi kuvia ja miten sitä voisi käyttää suunnittelun apuvälineenä. Minusta tuntuu, että se on asia, joka tulee mullistamaan visuaalisen suunnittelun ihan kokonaan. Instagram-tililtäni löytyy kuvia, mitä tekoälyllä tekemistäni teoksista, ja ne ovat jo innostaneet muutamaa pukusuunnittelijakollegaani. Tätä tietoa haluan jakaa omasta puolestani eteenpäin. Minua kiinnostaa myös elektroniikka ja robotiikka, ja se, miten niitä voi yhdistää siihen mitä tässä maailmassa tapahtuu ja tuoda sitä tietoa teatteriin. Keksijän ohella olen tietenkin myös visuaalinen suunnittelija, tai lavastaja, joka on päätynyt tekemään myös puku- ja videosuunnittelua. Pidän animoimisesta ja 3D-mallinnusten tekemisestä.
Päädyin tekemään viimeisintä teostani, Priscilla, aavikon kuningatarta, koska Helsingin kaupunginteatterin puvusto oli toivonut, että tulisin teatteriin tekemään pukusuunnittelua. On aivan ihana lähtökohta tulla teatteriin töihin, kun tietää olevansa tervetullut ja haluttu. Se antaa hyvän pohjan työskentelylle.

Itselläni ei ole varsinaista kokemusta dragkulttuurista, mutta toimiessani tiskaajana eri ravintoloissa tuli tutustuttua drag- ja burleskiesityksiin. Elokuvan pukusuunnittelija Lizzy Gardiner voitti aikanaan Oscarin ja suunnitteli myös Broadway-musikaalin puvut. Hänellä on pukuihin tekijänoikeus, joten pukusuunnittelu on tehtävä jokaista tuotantoa varten uudestaan. Monelle katsojalle elokuvan puvut ovat ikonisia, joten oli tässä jännittävät paikat luoda jotain uutta, kopioimatta. Ennakkosuunnittelussani katsoin dokumentteja ja realitysarjoja, joita ystävät suosittelivat, ja yritin tuoda esitykseen monipuolisesti dragestetiikkaa, niin että esityksessä näkyy variaatiota dragin historiasta. Samalla pyrin tuomaan puvut nykyaikaan: klassista ja nykyistä, huumoria ja tyylikkyyttä.
Tiedän, ettei minulla ole pukusuunnittelijan koulutusta, tekstiilien tuntemusta tai asiantuntijuutta siitä, miten vaate rakentuu. Mutta pyrin näiden sijaan hyödyntämään tilallista ajatteluani. Tein pukuluonnokset 3D-mallinnuksina ja animoituina. Muutamat ompelijat sanoivat, ettei suunnitelmiani ollut mahdollista toteuttaa, mutta päätimme tästä huolimatta miettiä ja kokeilla, miten se onnistuisi. Löysimme todella paljon uusia tekniikoita, sulatimme muovia, venytimme sitä, teimme laserleikkurilla huovasta uutta kuosia ja hyödynsimme 3D-tulostinta. Se oli mahtavaa, hauskaa ja inspiroivaa. Teatterin eri osastot tekivät yhteistyötä, joten lopulta pukuja olivat valmistamassa myös tarpeisto- ja valo-osastot. Kaikki saivat laittaa pukuihin omaa asiantuntijuuttaan. Tässä mentiin omilta mukavuusalueilta pois, mutta se synnytti aivan uudenlaista estetiikkaa.
Teatterin eri osastot tekivät yhteistyötä, joten lopulta pukuja olivat valmistamassa myös tarpeisto- ja valo-osastot. Kaikki saivat laittaa pukuihin omaa asiantuntijuuttaan.
Helposti unohdetaan se, että laitosteattereissa on paljon toteutettavaa henkilökuntaa. Kun heidän kanssaan on aikaa yhdessä tutkia sitä mikä toimii, syntyy fiilis, että kaikki ovat yhtä tärkeitä prosessissa ja sen onnistumisessa. Se, miten hauskaa meillä oli, näkyy mielestäni myös lopputuloksessa, josta olen aivan hirveän ylpeä ja kiitollinen teatterin henkilökunnalle.
Käsittääkseni Priscilla oli Helsingin kaupunginteatterin kautta aikain suurin puvustuksellinen tuotanto. Asukokonaisuuksia on esityksessä 460. Olemme käyttäneet paljon varastovaatteita ja varastosta löytyneitä ylijäämäkankaita. En lähtökohtaisesti käytä eläinperäisiä materiaaleja, kuten sulkia. Teimme sulkia organzasta, jota leikkasimme laserilla. Jonkin verran teokseen kyllä päätyi sulkia, mutta pyrin suunnittelemaan teoksia ekologisuus ja eettisyys mielessä.
Tuntuu, että opin tuon vuoden aikana niin valtavasti töiden ohella, että uskallan kutsua itseäni nyt myös pukusuunnittelijaksi.
Olen nyt hypännyt Helsingin kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä Suomen pienimpään ammattiteatteriin, Jurkkaan tekemään Jane! Jane! Jane! -teosta. Olemme suunnitelleet teosta jo kaksi vuotta, sinä aikana on mm. soudeltu veneellä ja pohdittu Jane Fondaa. Meillä oli juuri kahden viikon työpaja, ja muutaman viikon päästä pääsemme teatteriin aloittamaan treenejä. Sen jälkeen lähden Turun kaupunginteatteriin tekemään lavastusta toiseen Sini Pesosen ohjaamaan esitykseen, minkä jälkeen odottaa työ Oulun Teatterissa. Näiden töiden lisäksi minulla on oma pieni projektini koskien tekoälyä ja sitä miten se voi laajentaa meidän mielikuvitustamme.
Tinja Salmi on keksijä, lavastaja ja pukusuunnittelija. Hän on valmistunut taiteen maisteriksi Aalto-yliopiston taiteen ja suunnittelun, esittävien taiteiden lavastuksen koulutusohjelmasta vuonna 2019. Salmi on toiminut vierailevana lavastajana ja pukusuunnittelijana muun muassa Kajaanin kaupunginteatterissa, Vaasan kaupunginteatterissa ja Jyväskylän kaupunginteatterissa.
Priscilla, aavikon kuningatar pyörii Helsingin kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Min fantastiska väninna saa ensi-iltansa 15.9. 2022 Lilla Teaternissa. Jane! Jane! Jane! kantaesitetään Teatteri Jurkassa 14.10. 2022.
Tinja Salmi on myös jäsen kansainvälisesti toimivassa helsinkiläisessä teatteriryhmässä sadsongskomplex:fi.
Potretti: Cata Portin
Haastattelusarjassa aiemmin ilmestyneet:
Laura Eklund Nhaga, mitä kuuluu?
Wilhelm Grotenfelt, mitä kuuluu?
Louna-Tuuli Luukka, mitä kuuluu?
Semjon Aleksandrovski, mitä kuuluu?
Lauri Antti Mattila, mitä kuuluu?
Meri-Anna Hulkkonen, mitä kuuluu?
Markus Järvenpää, mitä kuuluu?
Meri-Maija Näykki, mitä kuuluu?
Teatteritieteen alumnit, mitä kuuluu?