17.11.2022
Gáddjá ja Biret Haarla Pieski, mitä kuuluu?
Huomenna alkavalla Baltic Circle -festivaalilla nähdään muun muassa Utsjoelta kotoisin olevien kaksosten Gáddjá ja Biret Haarla Pieskin tanssiteos Čalmmiid Čađa (Starting from Staring). Teos, jossa pyritään riisumaan katse ennakkoluuloista ja -odotuksista, sai kantaesityksensä Brysselissä viime kesänä. Sitä harjoitellaan parhaillaan kivenheiton päässä Eduskuntatalosta, jonka edessä osoitetaan tämän uutiskirjeen julkaisemishetkellä mieltä saamelaiskäräjälakiuudistuksen puolesta. Kysyimme Gáddjá ja Biret Haarla Pieskiltä, mitä kuuluu – ja keskustelimme heidän kanssaan teoksesta.
Gáddjá ja Biret Haarla Pieski, mitä kuuluu?
Gáddjá: Tämä on tärkeä päivä siinä mielessä, että Eduskuntatalon portailla järjestetään tänään (17.11.) klo 15 mielenosoitus saamelaiskäräjälakiuudistuksen puolesta. Se on viime aikoina painanut mieltä. Menemme sinne heti esityksemme läpimenon jälkeen.
Biret: Siksi minusta tuntuu todella tärkeältä esittää tätä kyseistä teosta nyt, tässä ajassa ja tässä maailmassa. Moni meidän saamelaisista ystävistä on tullut Helsinkiin mielenosoitukseen, ja he pääsevät myös katsomaan esitystämme – sekin tuntuu todella merkittävältä.
Esityksenne nimi Čalmmiid Čađa (Starting from Staring) sisältää sanan calbmat, joka tarkoittaa ”alkaa nähdä”. Kertoisitteko prosessistanne tämän teoksen kohdalla, mistä ajatus katsomisesta sai sysäyksensä?
Biret: Čalbmat’illa viitataan tässä teoksessa siihen, miten voi katsoa maailmaa vailla ennakko-odotuksia. Se on katse, joka katsoo asioita kuin ne ovat, ei miten asioiden pitäisi olla. Tavallaan silloin katsotaan maailmaa lapsen silmien läpi kautta, jolloin kaikki se, jota lapsi katsoo hän sisäistää uutena tietona, arvottamatta sitä mitä hän katsoo.
Itse näkeminen on ollut läsnä koko teoksen prosessin ajan, ja siitä on muodostunut peli – tai leikki –meidän välillemme, koska jaamme niin paljon yhteisiä kokemuksia ja muistoja lapsuudestamme. Olemme kehittäneet pelille jonkinlaisen logiikan, jota vain me ymmärrämme, (nauraen) vai ymmärrämmekö edes me sen logiikkaa? Esitystä on ollut todella hauska tehdä, minua on naurattanut tosi paljon. Myös työskentelytapamme, se että toinen katsoo, kun toinen tekee, on ollut hauskaa.
Gáddjá: Meillä oli ollut ajatuksissa luoda kokoillan teos yhdessä tai työryhmän kanssa. Tähän tilaustyöhön saimme mukaan muun muassa Nicholas Francettin, joka on luonut äänet, laulaja Katarina Barrukin, valosuunnittelija Meri Ekolan sekä pukusuunnittelija Iida Ukkolan, joka on luonut esitykseen upeat puvut.
Teoksen esittelyssä kuvataan alkua, jossa ei ole puhetta ja sanoja ”joihin ei voi luottaa”. Miten tanssijoina ja esityksentekijöinä suhtaudutte puheeseen, ja miten saamelaisina taas kieleen?
Gáddjá: Musta tuntuu, että yksi syy miksi pidän tanssista, on se ettei siinä ole välttämättä puhetta. Tässäkin teoksessa kommunikaatio meidän välillämme, ja meidän ja yleisön välillä tapahtuu kehojen ja liikekielen logiikan kautta. Monitulkinnallisuus on minun mielestäni tanssissa todella vapauttavaa. Ylipäänsä suhde johonkin toiseen henkilöön, joka perustuu kommunikaatioon, mutta joka tapahtuu eleiden ja liikkeiden kautta, kaikessa yksinkertaisuudessaan on kiehtovaa. Miten ymmärrämme tilaa tai ympäristöä, nykyhetkeä ja läsnäoloa? Katsomisen kautta alamme havaita ympäristöämme enemmän ja kirkkaammin.
Biret: Tämän teoksen kautta pyrimme havaitsemaan ympäristöämme, eri paikkoja ja niiden energioita, niiden olemuksia ja sitä, miten niihin voi asettua. Esimerkiksi Kiasman teatteritilassa yritämme luoda näkymättömiä jälkiä liikkeillä, jotka ovat niin katoavaisia, että heti kuin liike on tehty, se katoaa. Mutta siitä jää silti jälki ihmisten kokemuksiin ja muistoihin ja meihin itseemme.
Haluamme luoda hetken, joka on jaettavissa kaikkien kesken, yleisön ja itsemme, ja kun lähdemme tilasta, jokin on muuttunut, ja meilläkin on itsellämme erilainen olo.
Melko myöhään tässä prosessissa tuli mukaan myös ajatus hassujen hyönteisten tai joidenkin olijoiden tanssista, joka ilmenee epäsäännöllisen ja arvaamattoman rytmin ja liikkeen kautta. On ollut kiinnostavaa tehdä ihmisen keholla liikekieltä, joka ei ole ihan tästä maailmasta. Olemme halunneet tutkia rytmejä, joita löytyy esimerkiksi eläimissä, hyönteisissä tai vaikka metsissä – meissä kaikissa.
Miten henkilökohtainen teos on teille?
Biret: Kun meitä pyydettiin tekemään tätä teosta, ajattelin että käytän kaiken koulussa ja elämässä ylipäätään oppimani ja esitän sen kaikille. Sillä tavoin teos on henkilökohtainen. Mutta prosessi ja esityskausi on kuitenkin ollut sen verran pitkä, että tässä on ehtinyt käydä läpi paljon omiakin henkilökohtaisia asioita, jotka liittyvät esiintyjyyteen ja tanssiin, että nyt tuntuu kuin minun ei tarvitsisi tehdä sellaista mistä henkilökohtaisesti pidän, vaan voin yhtä hyvin tehdä myös esityksiä, jotka herättävät toisenlaisia olotiloja. Voin esittää jotain muuta kuin itseäni lavalla, se on mahdollista ja se on todella hauskaa. Esiintyjyys tarjoaa suojan, jonka taakse on mahdollista piiloutua, vaikka lavalla oleminen saa itsensä tuntemaan todella paljaalta. On mahdollista esittää jotain, johon uskotaan, mikäli itse uskot siihen.
Gáddjá: Se että voimme esittää jotain aivan toista, oli se sitten eläintä, ihmistä tai olentoa, on ollut tässä kaikesta hauskinta. Olemme yllättäneet itsemme ja olemme yllättäneet toinen toisemme. On ollut myös erityistä valmistua koulusta kesällä ja aloittaa omaa taiteellista työskentelyään. Tunnen itseni todella onnekkaaksi ja kiitolliseksi siitä, että saan tehdä tätä työtä, ja että maailma vielä vastaa siihen. Se ei ole mikään itsestäänselvyys.
Teos sai kantaesityksensä Brysselissä Art & Land – EU Sámi -viikon puitteissa, ja sitä on tukenut Suomen Benelux-instituutin lisäksi muun muassa Saamelaisneuvosto ja Suomen saamelaisnuoret. Onko teos poliittinen, tai tuleeko siitä vähemmistöä edustavien taiteilijoiden kautta lähtökohtaisesti poliittinen kohdatessaan yleisön? Miten suhtaudutte tekijöinä artivismiin?
Biret: Uskon siihen, että taiteilija voi tehdä pehmeää aktivismia. Meillä on tunti aikaa näyttää meidän maailmaamme, johon joku voi samaistua tai jonka kautta voimme saada liittolaisia, tai jopa ystäviä. En näe, että taiteessa on kyse rintamasta, siitä, että sanotaan: tässä sinä seisot, tässä minä ja tässä kulkee raja välillämme – vaan kyse on pikemmin siitä, että saadaan liittolaisia, jotka voivat viedä myös poliittisia kysymyksiä eteenpäin. Jo se, että itse saamelaisena naisena seisoo lavalla tuo jotain…
Gáddjá: … juuri sitä tulkitaan tietyllä tavalla tässä maailmassa, joka on täynnä normeja ja oletuksia ja ennakkoluuloja. Siinä mielessä kaikki on poliittista.
Biret: Minä koen että me olemme tehneet tämän esityksen muille saamelaisille, ja koska se tehtiin EU Sámi -viikolle, se tuntui niin voimaannuttavalta. Toivon, että me voisimme esittää teosta myös saamelaisalueilla, saamelaisnuorille. Kun itse on kasvanut siellä lapsena, tietää miten harvoin siellä on mahdollista nähdä tanssiteoksia – ja miten järisyttävältä silloin sitten tuntui kun tanssia pääsi näkemään. Haluaisin näyttää mitä mahdollisuuksia tanssi tarjoaa.
Gáddjá: Itse näimme tanssia vasta täällä Etelä-Suomessa. Se oli jotenkin todella kaukana siitä omasta maailmasta, omasta lapsuudesta ja niistä olosuhteista, josta tulimme. Tanssi tuntui aivan ihanalta ja kiehtovalta maailmalta, kun aloimme harrastaa tanssia Norjan puolella, Karasjoella. Oli hienoa löytää uusi yhteisö, vaikka se poikkesi siitä yhteisöstä, jossa asuimme lapsina ja nuorina. Minulla on edelleenkin sellainen tunne, että elän kahden tai useammankin maailman välissä, enkä ole varma voiko niitä yhdistää. Toivon, että tanssin kautta voisin luoda juurtumisen tunnetta itselleni näiden kahden maailman välissä. Mutta voi olla, että aina tulen tuntemaan tämänkaltaista ristiriitaa – etten tunne olevinaan kotona oikein missään paikassa, tai missään tietyssä maailmassa.
Teillä on hieno vuosi takananne, johon on mahtunut muun muassa brysseliläisestä P.A.R.S. -koulusta https://www.parts.be/ valmistuminen ja Matriarchy-esitys Venetsian Biennaalissa. Mitä projekteja teillä on luvassa Baltic Circlen jälkeen?
Biret: Matriarchy-teoksesta on tulossa useampi esitys Tanssin talolla joulukuussa, ja sen jälkeen maailma on auki. Pienempiä ja suurempia projekteja on tulossa.
Sisarukset Gáddjá Haarla Pieski ja Biret Haarla Pieski ovat Utsjoelta kotoisin olevia tanssijoita ja esiintyjiä. He valmistuivat Suomen Kansallisoopperan balettikoulusta vuonna 2019 ja Brysselissä sijaitsevasta Performing Arts Research and Training Studios (P.A.R.T.S.) vuonna 2022. Haarla Pieskit ovat tehneet useita yhteistuotantoja yhdessä, sekä Pauliina Feodoroffin kanssa Matriarchy-esityksen, joka sai ensi-iltansa Sámi paviljongissa Venetsian biennaalilla vuonna 2022. He ovat myös tehneet kuvataiteilija Outi Pieskin kanssa videoinstallaation Guhte Gullá (Here to Hear) Helsinki biennaalille vuonna 2021 ja esiintyneet kuvataitelija Marja Helanderin palkitussa lyhytelokuvassa Eatnanvuloš Lottit (Birds in the Earth), joka esitettiin Sundance-elokuvafestivaalilla vuonna 2018. Riddu Riđđu -festivaali valitsi heidät Vuoden nuoriksi taiteilijoiksi 2021. Helsingin Sanomat julkaisi heistä pitkän haastattelun (16.11.), jossa he kertovat muun muassa lisää uransa alkuvaiheista.
Čalmmiid Čađa (Starting from Staring) -esitys saa Suomen ensi-iltansa Baltic Circle -festivaalilla lauantaina 19.11.2022 klo 17. Esityksestä on näytäntö myös sunnuntaina 20.11.2022 klo 14 Kiasmassa. Esitys on myös osa Kompassissa pohjoinen -näyttelyn esitysohjelmistoa.
Pauliina Feodoroffin Matriarchy -esitys tulee Tanssin talolle 1.-13.12.2022.
Baltic Circle -festivaali käynnistyy Helsingissä 18.11.2022, ja jatkuu 26.11. saakka.
Haastattelu: TINFO / Linnea Stara, 17.11.2022
Haastattelusarjassa aiemmin ilmestyneet:
Antti-Juhani Manninen, mitä kuuluu?
Sebastian Da Costa, mitä kuuluu?
Laura Eklund Nhaga, mitä kuuluu?
Wilhelm Grotenfelt, mitä kuuluu?
Louna-Tuuli Luukka, mitä kuuluu?
Semjon Aleksandrovski, mitä kuuluu?
Lauri Antti Mattila, mitä kuuluu?
Meri-Anna Hulkkonen, mitä kuuluu?
Markus Järvenpää, mitä kuuluu?
Meri-Maija Näykki, mitä kuuluu?
Teatteritieteen alumnit, mitä kuuluu?